Vapauteen Kristus meidät vapautti
”Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus. Siihen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uuden uskonnonvapauslain taustalla on ajatus positiivisesta uskonnonvapaudesta. Siinä uskonto ymmärretään paitsi yksilön valinnaksi myös yhteisön perinteen osaksi. Valtion tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteutumiseen.” (http://www.evl.fi/avain/uskonnonvapaus/)
Uutta uskonnonvapauslakia tulkitaan siis silloin harhaisesti, kun korostetaan vapautta uskonnosta. Tällöin halutaan nähdä kirkko ”hyvin pitkälle historiallisena jäänteenä”, jonka virheistä ollaan kyllä hyvin perillä. Mutta jos kysymys olisi vain sarjasta karmaisevia rikoksia ihmisyyttä vastaan, niin mikään maallinen mahti ei olisi voinut pitää yllä kirkkoa kahta vuosituhatta. Kysymys voi pikemmin olla siitä, että meillä kristityillä on tosi aarre saviastioissa, ja että astian makua on aivan liian usein tarttunut siihen sanaan, jota todellisesta Vapaudesta julistetaan. Inhimillisyys ei suinkaan aina kukin kaunein kukinnoin, mutta siitä ei voine syyttää ainoastaan kirkkoa.
En tiedä, mitä on niin sanottu vapaa-ajattelu, sillä ainahan ajattelua jokin ohjaa, ellei usko, niin jokin muu. En tiedä, mitä sellainen vapaus on, joka ei tunnusta toisen vapautta, vapautta uskoa. Jos vapaus merkitsee pakkoa katkaista juuret suomalaiselta kansakunnalta, niin minusta se ei ole vapautta, vaan sokeutta pimeyteen asti.
Me haluamme olla vapaita, mutta voinee olla terveellistä pohtia, mistä me sitten haluamme olla vapaita, ja miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti