Lakkaamaton rukous, isä Antoine Levy 19.1.2008
Espoon Leppävaaran kirkossa 19.1. pidetyssä Ekumeenisen rukousviikon illassa oli teemana Lakkaamaton rukous. Isä Antoine Levyn (kat.) opetuspuhe:
I Kun. 18: 36-39
Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.
Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"
Joh.11: 41–44
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä"
Jokaiselle Kristukseen uskovalle ekumeeninen liike on hämmentävä asia. Niin kuin Kristus sanoo herättäessään Lasaruksen kuolleista, hänen kaikkivaltias Isänsä kuulee aina Poikaansa. Siis jos ekumenia, kaikkien kristittyjen yhteys, on Kristuksen rukouksen kohde, miksi se ei onnistu? Miksi hänellä, jolla on voima herättää ihmisiä kuolleista, ei ilmeisesti ole voimaa hoitaa tai viimeistellä hänen omaa ja elävää ruumistaan, joka on Kirkko? Yksi mahdollisuus on se, että ekumenia ei ole todellinen Kristuksen rukouksen kohde. Ekumeeniset kristityt ovat väärässä ja fundamentalistit ovat oikeassa: Kristus ei halua ekumeniaa. Ehkä Kristus ajattelee, että vain tämä katolinen kirkko, joka pidättäytyy sekoittumisesta luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kanssa, ansaitsee elämän; tai ehkä hän ajattelee, että tämä oikea Kirkko on vain puhdas ortodoksinen, tai vielä vain puhdas luterilainen kirkko. Jokaisella kirkollisella perinteellä on oikeus väittää, että se omistaa koko totuuden. Mutta nimenomaan tämä tosiseikka osoittaa, ettei yksikään niistä väitteistä voi olla totta. Jos koko totuus ei sovellu yksiin koko totuuden kanssa, se tarkoittaa että tämä koko totuus ei ole koko totuus.
Olen tietoinen, että kysymys on vielä jäljellä: miksi sitten ekumenia etenee niin hitaasti jos se ylipäätään etenee? Kaikkien teologisten sopimusten ja ilmoitusten jälkeen kristityt ovat vielä jakautuneet. Toisaalta, todellinen syy, miksi olemme jakautuneet, on tullut paljon selvemmäksi, Kyseessä ei ole uskon sisältö, vaan Kirkon muoto. Kristityt tuntevat yhteyttä siitä, mihin he uskovat, mutta eivät siitä, miten pitäisi elää yhdessä Kirkossa. Itse asiassa tämä ongelma ei koske vielä ekumeniaa sinänsä. Sekä katoliset että luterilaiset ja ortodoksit keskustelevat ja riitelevät hierarkiasta, etiikasta, naispappeudesta ja homoseksuaalisuudesta omien kirkkojensa sisällä. Ne ovat samanlaisia ongelmia, vaikka on muutamia sopimattomia virallisia kantoja. Siis kaikille kristityille kysymys on: mikä on Kirkon muoto, joka olisi Kristuksen tahdolle uskollinen? Mikä on Kristuksen Kirkon oikea muoto? En halua ottaa täällä kantaa niihin teemoihin, mutta yksi asia on minusta selvä: vastaukset eivät ole löydettävissä kirjoissa, eivätkä edes puhtaissa inhimillisissä aivoissa. Jolleivät ne tule Pyhän Hengen vaikutuksella, eivät ne ole niitä vastauksia, joita etsimme. Lyhyesti sanoen, jos haluamme, että Jumala kuulisi meitä, meidän pitää kuunnella Jumalaa. Shma Israel. Jumalan kuunteleminen on rukouksen pohja.
Ihmetellään, miksi kaikkivaltias Isä ei heti toteuta Pojan rukousta – mitä Jumala odottaa? Ehkä Hän odottaa meitä. Hän odottaa aikaa, milloin meidän tahtomme sopii Hänen tahtoonsa. Se voi kestää kauan. Jos haluamme, että Jumala kuulisi meitä ja erottaisi heti totuuden valheesta, niin kuin Hän kuuli Elian pyynnön, meidän pitää mennä kuuntelemaan Jumalaa, niin kuin Elia teki. Tämä ei tapahdu tulen voimassa, vaan tuulen hyväilyssä: 1 Kun. 19:11–12 Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa". Shma Israel, mitä Jumala sanoo hänen Kirkosta rukouksen hyminällä. Ilm. 2:7 "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo". Lakkaamatta.
