Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kuulemamme pyhä epistola alkaa hyvällä, mutta varsin haasteellisella lauseella: "Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa." Ehkäpä asian voisi sanoa niinkin, että rakentakaamme yhteistä ymmärrystä erilaisten ihmisten keskellä.
Tunnustan nyt miettineeni ennen leiriä, mitä tästä oikein mahtaa tulla. Ensimmäisen leiripäivän iltana tuo kysymys oli jo haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kaiken kaikkiaan takana on hyvä ja iloinen rippileiri, ja tästä haluan kiittää sydämen pohjasta saakka teitä rippikoululaisia, isosia ja työtovereita. Mielestäni leirillämme oli sekä iloa että rauhaa, kuten päivittäin pyysimmekin taivaan Isältä. Rauha ei merkitse tietenkään samaa kuin huopatossutehtaan hiljaisuus. Jotain aina tai silloin tällöin sattui ja tapahtui, mutta eipä juuri sellaista, mikä olisi rikkonut rauhaa. Se, että eräänä aamuna, ennen lipunnostoa, havaitsin toisen reinoistani olevan ylhäällä lipputangossa, lähinnä nauratti, ja kertoi minulle sen, että leirillä on virkeitä ja mukavia nuoria. Ovathan erilaiset "källit" aina kuuluneet leirielämään.
Pyhä epistola kehottaa meitä näinkin: "Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa." Meidän tulee siis rukoilla toinen toisemme puolesta. Meidän tulee ymmärtää, että Raamattu on todellinen elämän eväspaketti, että se on aina tuoretta Pyhän Hengen eläväksi tekevässä voimassa, eikä mikään vanhentuneiden kieltojen ja käskyjen kokoelma. Meidän on myös ennen pitkää löydettävä omat kipupisteemme. Me emme saa syytellä toisia siitä, mitä lähinnä itse teemme. On hyvä muistaa, että jokainen sukupolvi on oppinut myös virheiden kautta.
Leirin koko oli sillä tavoin hyvä, että yksilöt erottuivat, mutta viikko on lyhyt aika, jotta kokemuksesta voi paljon enempää sanoa. Mutta se on varmaa, ettei ole vain yhtä rippikoulukokemusta, vaan on kaikkiaan kolmekymmentä erilaista kokemusta. Viikon aikana nähtiin, miten yhteisöllisyys kehittyy erilaisten ihmisten keskellä. Mitä tämä sitten edellytti? Luulisin, että kaikkein eniten turvallista ympäristöä. Nuori ihminen saattaa luulla turvallisuutta tylsyyden lähteeksi, mutta ajatelkaapa, rakkaat nuoret ystävät, nyt jälkeenpäin, olisiko leiri onnistunut yhtä hyvin, jos mitään rajoja ei asetettaisi. Rakkaus ja rajat, niitä ihminen tarvitsee aina. Ne on sitä paitsi pidettävä aina yhdessä, rajat ja rakkaus.
Työ tekijäänsä neuvoo, sanotaan. Sen olen oppinut, että rippikoulun opettajan on turha väsyttää itseään valvomalla. Rippikoululaiset ilmeisesti luulevat nimittäin kaiken tapahtuvan ensimmäistä kertaa, mutta kyllä tämä kaikki on nähty moneen kertaan. Hirveästi en ylläty jos tänään kuulisin, että kepeät jalat ovat sipsutelleet Tervonsalmen viimeisessä yössä. Sitä olisi kyllä vaikeampi kuvitella, että koko leiri olisi mellastanut aamukolmen jälkeen. Tämän päivän aiheena on "Totuus ja harha". Totuus ei löydy aamun kaurapuurosta, vaikka se hyvää onkin. Minusta tuntuu siltä, että varsin vaikeaa on löytää totuus, ja paljon helpompaa on kulkea harhaan. Mutta totuutta on tärkeää etsiä, ja se on meitä lähellä, sillä Jeesus itse, Jumalan lihaksi tullut Sana, on tie, totuus ja elämä. Jumala on kuitenkin aina lähellä ainoassa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, Pyhän Hengen voimassa, juuri sen tähden, "ettemme harhaan kääntyis, ettei kansamme nääntyis", kuten isänmaanvirressä laulamme. Psalmien kirjasta luemme: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." (Ps. 139:23–24)
