Katsokaa, kuinka hän syö syntisten seurassa
Tässä maailmassa ainoa synnitön on meidän kaikkien Vapahtajamme, Jeesus Kristus. Kaikki ihmiset eivät muista tätä tärkeää asiaa. Tänä päivänä monet sanovat suurin piirtein samoin kuin Jeesuksen aikana: Katsokaa, kuinka hyvin tuo ihminen viihtyy syntisten seurassa. Kukapa olisi synnitön? Pyhä Paavali, apostoli Jumalan täydellisestä armosta, sanoo näin: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Silti tämä maailma on täynnä kiven heittäjiä. Kivet lentävät ulkona, mutta myös lehdissä, internetissä ja muissakin medioissa. Nimimerkin takaa heitellään kiviä vastuuttomasti. Kivien heittäjät unohtavat nämäkin tärkeät sanat: ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?” (Room. 2:1-3)
Jeesus ei tullut tähän maailmaan ja syntisten sekaan, että hän sulautuisi tähän maailmaan. Miten silloin tietäisimme, miksi hän on keskellämme? Parempaa ymmärrystä on varmasti se, että ajattelemme hänen olevan vastapäätämme. Vaikka hän on lähellä meitä, hän on samalla tarpeeksi etäällä nähdäkseen meidät selkeästi.
Miksi Jeesus sitten syö syntisten seurassa? No, miten muutoin armo voisi koskettaa syntistä ihmistä? Jos Jeesus olisi kuten me, niin hän kiertäisi meidät kaikki hyvin kaukaa. Hän siirtyisi kadun toiselle puolelle, kun vain joku meistä lähestyy häntä. Heittääkö Jeesus kiviä puskan takaa? No, ei todellakaan.
Ihminen tuomitsee ja hylkää! Tuomitsemisen tarve on käsittämättömän suuri keskuudessamme. Monetkaan eivät ymmärrä sitä, että on aivan toista olla hyväksyttämättä jotakin tekoa, kuin tuomita toinen ihminen, siis hänet, jonka Jumala on sinun laillasi luonut omaksi kuvakseen. Monetkaan eivät käsitä, että selän kääntäminen lähimmäiselle, on selän kääntämistä Jumalalle. Mitä, enkö ole mielestäsi raamatullinen! Mihinkä kohtaan voin nämä ajatukseni perustaa! Helppoa ja yksinkertaista, sanon minä. Luetaanpa viimeisen tuomion kuvausta pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40) Kaiken tarkoittaa yksinkertaisesti siis kaiken. Mutta hylkääkö Jumala? Ei ainakaan siksi, että joku ihminen häntä näin neuvoisi. Niinpä rohkenen ajatella, että vaikka kuinka moni ihminen mielisi toimittaa minut helvettiin, niin minä sanon heille, että en mene. Enkä myöskään mene! Mutta jos Jumala, joka on oikeamielinen ja vanhurskas, katsoo sen oikeaksi, että olen synneilläni ansainnut kadotuksen, niin minä hyppään hymyillen paistinpannulle, sillä olen varma siitä, että tuomio on kohdallani oikea. Näin samalla tunnustan, että pelastus ei ole automaatio. Se ei ole ihmisten käsissä, kuten ei tuomiokaan. Olen pitkään pohdiskellut pelastusvarmuutta. Joillekin se merkitsee kuulumista johonkin herätysliikkeeseen. Joillekin se tuntuu olevan varmuutta siitä, ketkä eivät ainakaan pelastu. Eilen kuulin Radio Dein ohjelmasta, että Suomessa on noin 500 000 todellista kristittyä. Mietin, millä ihmeen mittarilla tulos on saatu selväksi. Olen kuitenkin edelleen varma, että ainoa todellinen sydänten tuntija on Jumala. Psalmissa 139 on turvallinen rukous: ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (23–24) Apostoli Paavalin sanoja suorastaan rakastan: ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.” (Room. 8: 24) Kaikki me elämme monia armorikkaita vuosia, sillä Kristus Jumala tahtoo olla kanssamme. Tuo äskeinen apostolin lause kuvaa juuri tätä todellisuutta. Kaikki pelastuksemme kannalta välttämätön on jo täytetty. Tätä kutsutaan Kristus-tapahtumaksi vuoden 30 jKr. paikkeilla. Pelastus on valmiina uskolla vastaanotettavaksi. Tässä meitä auttaa Pyhä Henki, joka antaa meille oikean synnintunnon, jotta voisimme tunnustaa tarvitsevamme Jumalan täydellistä armoa. Niin on täysin luvallista hypätä syntisten sekaan, kunhan vain muistamme, mitä Jeesus siellä teki. Missä minä olen, siellä on oleva myös minun palvelijani, sanoo Jeesus.
