Keitä te ootte te pienet poijat (ja tytöt), kun en mä tunne teitä...
Olin äskettäin erään kurssin ensimmäisellä jaksolla. Kurssin tärkeänä aiheena on hengellinen matkakumppanuus. Yhdessä ihastelimme sitä, miten helppoa oli tulla yhteen erilaisista taustoista ja tilanteista. Varmasti joukossa oli erilaisia kytköksiä herätysliikkeisiimme. Keskustelu oli alusta alkaen luottamuksellisen ilmapiirin keskellä avaraa ja vapautunutta. Olimme sisaria ja veljiä Kristuksessa, emmekä vain diakoniatyöntekijöitä ja pappeja, joista ensin mainittuja oli suurin osa. Kuten asiaan kuuluu, kurssin puitteet olivat erinomaiset. Majoitustilat olivat siistit ja ruoka oli mahdottoman hyvää, kuten tällaisissa paikoissa on aina. Emännille iso kiitos!
Kolmantena päivänä tuntui, että täällä on oltu jo pitempään, niin tutuilta kaikki alkoivat jo tuntua. Minäkin yllätin itseni avaamalla suuni, vaikka yleensä kuuntelen hiljaa, mitä muut sanovat. Kun vähän tietää, niin ainakin sen, kuinka vähän tietää. Ne, jotka eivät mitään tiedä, tuntuvat aina tietävän kaiken. Tämä pätee niin asioihin kuin ihmisiin, joita usein naapureiksi kutsutaan.
Kolmas päivä oli viimeinen ja päättyi lounaaseen. Kun olimme syöneet, tuli toinen kurssin ohjaajista luokseni ja kysyi, voisinko lausua ryhmän kiitokset henkilökunnalle, isännille ja emännille. Sanoin, että kyllähän minä sen voin tehdä. Lopuksi laulettaisiin ”Paljon kiitoksia...” Itselleni tuttuun tapaan aloitin sanoen ”sisaret ja veljet”. Siinä vaiheessa ryhmäni naureskeli takanani, sillä minun olisi varmaankin pitänyt sanoa ”arvoisa johtaja, hyvät emännät ja muu henkilökunta, jotka olette palvelleet meitä”. Tarkoitukseni oli kuitenkin kurssin hengen mukaisesti lausua ”sisaret ja veljet Kristuksessa, tahdon lämpimästi kiittää kaikesta vieraanvaraisuudestanne...” Itse en osannut ajatella näin, että ensin sisaret ja veljet (siis me kurssilaiset) ja sitten henkilökunta isäntineen ja emäntineen. Eihän hengellinen matkakumppanuus rajoitu vain johonkin kurssiin tai vain tuttujen pariin. Kristuksessa ne vieraammatkin ovat tuttuja, eikö sen näin pitäisi olla.
