Ora et labora

Lyhyt meditaatio Herran rukouksesta

Isä meidän

jalo luomistyössäsi

suloinen rakkaudessasi

rikas perinnössäsi

joka olet taivaissa

ilon kruunu

ihanuuden loisto

autuuden aarre

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

niin kuin hunaja suussamme

suloinen ääni korvissamme

riemuhuuto sydämissämme

Tulkoon sinun valtakuntasi

rajaton ilo

päättymätön vapaus

turvallisuus, joka poistaa pelon

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa

niin, että vihaamme sitä, mitä sinä vihaat

rakastamme sitä, mitä sinä rakastat

teemme sitä, mitä sinä käsket

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme

elämälle välttämätön

totuuden sana

leipä, joka tulee taivaasta

ja anna meille anteeksi velkamme

sinua kohtaan

veljiämme ja sisariamme kohtaan

itseämme kohtaan

niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme

niille, joka haavoittivat sanoin

vääryyksin

kavaluuksin

Äläkä saata meitä kiusaukseen

lihan

maailman

Saatanan

vaan päästä meidät pahasta

nykyhetkessä

menneessä

tulevassa

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen

Vadstenasta 1400-luvulta

Palvelu ei ole koskaan nöyristelyä

Jumalanpalvelus - eli kuka palvelee ja ketä?

Yksi Raamatun tärkeimmistä ydinajatuksista on tässä: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:45) Siispä sunnuntain ja muun kirkollisen pyhäpäivän jumalanpalveluksessa ennen kaikkea Jumala asettuu palvelemaan kaikkia luotujaan. Tästä muistuttaa jumalanpalveluselämän päätapahtuma eli ehtoollisjumalanpalvelus, jota voimme näin luterilaisittainkin kutsua messuksi. Jumala palvelee Kristuksen Kirkkoa pyhän sanan ja pyhien sakramenttien kautta. Jumala palvelee meitä hyvyydessä ja rakkaudessa. Jumala on tähän tarpeeksi suuri. Jumalan suuruuteen liittyy oikeamielisyys ja ehtymätön viisaus. Sana ja sakramentit ovat armonvälineitä. Näitä jaamme alttarin, Jumalan läsnäolon vertauskuvan edessä. Suomessa tärkein alttaritaulun aihe on Kristus ristillä. Kristuksen risti on kristitylle elämän puu, josta versoo ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivo. Risti on myös Kristuksen opetuslapsen tunnus. Mikäpä olisi parempi kummin lahja kastettavalle?

Tästä pääsemme siihen, mitä voimme kutsua arjen jumalanpalvelukseksi. Arjessa kristityn kutsumuksena on palvella toisia luotuja hyvyydessä ja lähimmäisen rakastamisessa. ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22-23) Nykyään korostetaan yhä enemmän yksilön vapautta. Vapaus on kuitenkin aina yhteisöllinen asia. Kukaan ei elä vain itseään varten. Vapauden tekee aidoksi vain hyväksytty ja tunnustettu vastuu. Aito vastuun kantaminen merkitsee tosiasioiden tunnustamista. Siinä puolestaan tapahtuu oman itsensä kohtaaminen. Aidoimmillaan vapaus on vapautta rakastaa, antaa aikaa kanssaihmiselle, palvella luotuja. Silloin me palvelemme Jumalaa, kaiken todellisen elämän luojaa.

Sunnuntain ja arjen jumalanpalvelukset tarvitsevat toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa. Pyhäpäivän jumalanpalvelus on keidashetki, josta jokainen kristitty lähtee matkaeväät mukanaan. Sunnuntain jumalanpalveluksessa rukouksineen, kun se tapahtuu aidoimmillaan, kuuluvat arjen elämän kaiut. Meitä kutsutaan samalla virvoituksen lähteille: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kristus antaa itsensä. Sieluni on levoton, kunnes se löytää levon hänessä. Messu tulee sanana latinan kielestä: Ite, missa est = Katso, on lähetetty

Millainen kalenteri?

Kirkko elää kirkkovuodessa

Vietämme parhaillaan kirkkovuoden suurinta juhla-aikaa. Vaikka pääsiäisen varsinaiset pyhäpäivät ovat takanamme, ei Jumalan täydellisen armon juhlaa ja sen sanomaa tarvitse siis jättää noin vain taakse. Pääsiäisaika kestää neljäkymmentä päivää. Tuo päivien määrä perustuu siihen, että pyhän evankeliuminsa mukaan Jeesus näyttäytyi apostoleilleen ja yli viidelle sadalla ihmiselle neljänkymmenen päivän aikana ylösnousemuksensa jälkeen. Apostoli Paavalin mukaan vielä hänen aikanaan (n. 50 l:lla) suurin osa näistä todistajista oli vielä elossa. Pääsiäisen juhla-aika täyttyy Helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän vietossa. Varsinaisesti se päättyy kirkossamme Helluntaina, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlana.

Meille nykyajan ihmisille kirkolliset termit tahtovat jäädä epäselviksi. Siksi tässä muutamia tarkennuksia pääsiäisajan sanastoon. Pääsiäisaika alkaa pyhästä pääsiäisyöstä ja jatkuu edellä kuvatulla tavalla. Pääsiäisen viettoon seurakunnan johtaa neljänkymmenen päivän pituinen suuri paasto. Tämäkin luku liittyy Jeesukseen, joka kasteensa jälkeen ennen julkisen toimintansa alkua paastosi autiomaassa neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Pääsiäisen valmistusaika on siis paastonaika. Se puolestaan huipentuu kärsimysajassa kaksi viikkoa ennen pääsiäistä ja ennen kaikkea hiljaisessa viikossa, joka alkaa palmusunnuntaista. Usein kuulee puhuttavan pääsiäisviikosta kun pitäisi puhua hiljaisesta tai suuresta viikosta. Kirkas pääsiäisviikko alkaa siis ”vasta” pääsiäisyöstä. Kirkkomme evankeliumikirjassa sanotaan: ”Pääsiäispäivää seuraavana kahdeksan päivän jaksona on jo 200-300-luvulta lähtien pidetty päivittäin jumalanpalvelus, jossa on luettu kertomuksia ylösnousseen Vapahtajan ilmestymisestä oppilailleen. Keskeisenä aiheena on vaeltaminen uudessa elämässä, valossa.” Kristillinen usko on pääsiäisuskoa, jonka ydin on sanoma Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kirkkokäsikirjamme mukaan jokainen sunnuntaina vietettävä messu on viikoittainen pääsiäisjuhla. Tätä kohti pitäisi seurakunnissamme mielestäni kulkea käytännössäkin. KRISTUS ON TOTISESTI YLÖSNOUSSUT!

Uskon, mutta auta minua epäuskossani

JEESUS JALKAPALLO-OTTELUSSA

Jeesus ei ollut koskaan käynyt jalkapallo-ottelussa. Niinpä päätimme ystävieni kanssa viedä hänet katsomaan Protestanttisten Pallopetojen ja Katolisten Kanuunanlaukojien välistä peliä. Kanuunanlaukojat ampuivat ensimmäisen maalin. Jeesus hihkui riemusta ja heitti hattunsa korkealle ilmaan. Sitten Pallopedot saivat maalin. Ja Jeesus hihkui riemusta ja heitti hattunsa korkealle ilmaan. Takanamme istuva mies oli kovin ihmeissään. Hän koputti Jeesusta olkapäälle ja kysyi: ”Hei, mies, kumpaa joukkuetta te oikein kannatatte?” ”Minäkö?” ihmetteli Jeesus, joka oli ottelusta silmiinpistävän innoissaan. ”Enhän minä kumpaakaan erityisesti kannata. Minä vain nautin pelin seuraamisesta.” Kyselijä kääntyi vierustoveriinsa päin ja tuhahti halveksuvasti: ”Höh, ateisti!” Me otimme asian Jeesuksen kanssa puheeksi pelin jälkeen. Oliko hän päättänyt pysytellä aina puolueettomana kiistakysymyksissä? Jeesus vastasi: ”En minä puolusta kirkkokuntia vaan uskovia. Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin sapatti.” (Anthony De Mello)