Tiellä kohti ylösnousemusta!
Ajattelin yrittää tarjota selvennystä käsitteisiin, jälleen kerran. Se tässä netissä on oikeastaan riemullista tässä yhteydessä, että vaikka kuinka tuntisin, että nämäkin sanat haihtuvat pian kuuluvilta kuin tuhka tuulee, niin joku saattaa ne tuolta bittiavaruudesta kaivaa pitkänkin ajan kuluttua esiin. Ja sehän on sitten kuin Jumalan kanssa. Kaikki on tallessa taivaassa, ei siinä siten haittaa ollenkaan ihmisen huono muisti. Joskus sitä tosin haluaakin unohtaa jotakin aivan tietoisesti. Ainoa turvallinen unohtamisen laji kuitenkin on anteeksiantaminen: ”Menneitä ei enää muistella, ei, ne eivät nouse mieleen”. Ja juuri siksi me laulamme: ”Joka aamu on armo uus!” Eilisen erheitä ei tarvitse raahata tänäänkään kohti huomista.
Mutta niihin käsitteisiin! Nyt on menossa suuren paaston aika, hiljaisuuden, rukouksen ja itsetutkistelun aika. Usko tai älä, tarkoitus on hyvä, terveellinen ja elämänmyönteinen. Viimeistä paastoviikkoa kutsutaan hiljaiseksi tai suureksi viikoksi. Kirkkovuoden kohokohta ja kliimaksi on pyhä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Pääsiäisen täydelliseen riemuun johtaa pyhä pääsiäisyö, ja siitä alkaa pääsiäisen juhlakausi ja pääsiäisviikko.
Se, mikä tässä luterilaisessa kirkossa on surullista, on se, että meillä ei ole kirkossa joka ilta jumalanpalveluksia, vaikka näin ihmisten puheista voisi päätellä. Kun iltakirkoista puhutaan, niin tarkoitetaan hiljaisen viikon iltajumalanpalveluksia. Aina. Sille oikealle pääsiäisviikollekin on omat rukoukset ja raamatuntekstit aivan jokaiselle päivälle, mutta ovatkos kirkkojen ovet silloin auki? Eivät ole, ainakaan luterilaiset ovet. Pääsiäisen juhlakautta kestää aina helluntaihin saakka. Taustalla tässä hienoudessa on Pyhä Raamattu. Raamatun mukaan Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen neljänkymmenen päivän ajan ennen kuin hänet otettiin ylös taivaaseen. Helluntaihin pääsiäisestä puolestaan on matkaa viisikymmentä päivää.
Luterilaisuuden piirissä ei paastosta ymmärretä oikein mitään. Se ei tunnu merkitsevän muuta kuin ruokaohjeita. Lainaan tähän myös Kotien rukouskirjassa olevaa Efraim Syyrialaisen paastorukousta:
Herra, elämäni valtias !
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra !
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.
Ja sama englanniksi:
O Lord and Master of my life, take from me the spirit of sloth, meddling, lust of power, and idle talk.
But give rather the spirit of chastity, humility, patience and love to thy servant.
Yea, O Lord and King, grant me to see my own sins and not to judge my brother, for thou art blessed unto ages of ages. Amen.
O God, be gracious to me, a sinner.
