Helatorstai 21.5.2009 Mukulamessu
Maaningan kirkossa
Pyhä epistola: Ap. t. 1: 1-11
Pyhä evankeliumi: Luuk. 24: 46–53
Arto Penttisen saarna
Tänä päivänä kuulemme sanoman Jeesuksesta, joka lähtee Isän luo ja poistuu apostoliensa luota. Miksi Jeesuksen täytyy lähteä, jos hän kerran on veljemme ja ystävämme? Tokihan sitä toivoisi, että tätä hyvää aikaa riittäisi loputtomiin. Kyllähän Jeesuksella töitä riittäisi täällä maan päälläkin.
Ajatelkaamme kuitenkin asiaa toiseltakin kantilta. Paluun ja jälleennäkemisen riemua ei voi tavoittaa muulla tavoin kuin vain ensin lähtemällä. Lähtöhetken haikeutta ei silloin kukaan enää muista.
Meille ihmisille tottumus on toinen luonto. Jos Jeesus olisi jatkuvasti näkyvänä keskellämme, niin me saattaisimme varmaan tottua häneen. Sanoisimme jo ennen kuin hän avaisi suunsa, että näinhän sinä tästä ajattelet, etkö vain! Kyllä me sinut tunnemme, Jeesus! Vaihda jo levyä! Niinhän hänen sanansa saattajista tänä päivänä saatetaan sanoa.
Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen juhla kääntää katseemme myös pääsiäiseen. Sanoma suuresta voitosta, siitä, että elämä voitti kuoleman, täydellistyy ja jalostuu. Tämä päivä ei olekaan vain lähtemisen juhla, vaan myös lähettämisen juhla. Ylösnoussut, siis kuolleista herätetty Jeesus lähettää omiaan kaikkialle maailmaan. Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä, pieniä ja suuria, nuoria ja vanhoja, heikkoja ja voimakkaita rauhantekijöiksi ja ilon lähettiläiksi.
Ennen kuin Jeesus lähtee omiensa luota Isänsä ja meidän Isämme luokse, hän vahvistaa meitä kaikkia lupauksen sanoilla. Jeesus lupaa, että hän on kanssamme kaikki päivät. Jeesus on läsnä sanassaan ja pyhissä sakramenteissa, kasteessa ja ehtoollisessa. Nämä elämää, toivoa ja uutta rohkeutta antavat lupaukset ovat totta Pyhässä Hengessä.
Helatorstain todellisuus on pääsiäisen todellisuutta. On kuin kulkisimme useinkin Emmauksen tiellä huomaamatta, että Jeesus on kanssamme. Mutta Jeesus on läsnä, vaikka emme häntä huomaisikaan. Hän jakaa meille armoaan ja totuuttaan. Hän hoitaa ja kantaa meitä seurakunnassa. Joskus joku sen tuntee, ja sanoo: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän puhui meille, ja opetti meitä!” Näitä hetkiä, hyviä ja iloisia, turvallisia hetkiä on lukemattomia koettu myös Elinan kerhoissa. Aika on kiittää ja kättä puristaa. Siunausta toivotamme ja aina kanssasi olemme. Työ seurakunnassa ja lasten parhaaksi jatkuu. Se on työtä ylösnousemuksen todellisuudessa, siinä todellisuudessa, jossa elämä aina lopulta voittaa. Siunatkoon ja vahvistakoon Jumala työtään maailmassa.
