Päivämäärä: 6.4.2008
Kirkkovuoden ajankohta: 2. sunnuntai pääsiäisestä
Paikka: Maaningan kirkko
Raamatunkohta: Joh. 21:15–19
Otsikko: Hyvä paimen
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.» Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.»
Totisesti Kristus on ylösnoussut! Vietämme tänään Hyvän paimenen sunnuntaita tässä pyhässä Kristuksen ylösnousemuksen juhla-ajassa. Paimen on tuttu sana, vaikka se ei käytännössä kuulukaan tämän jälkiteollisen informaatioyhteiskunnan sanastoon. Moni ihminen, varsinkin nuorempi ihminen, näkee lauman ja laitumet vain kauniissa tauluissa, mutta ei ehkä koskaan ole koskettanut eläintä. Hyvän paimenen sunnuntai kuulostaa siis kauniille, ehkä suorastaan nostalgiselle, mutta mitä tekemistä sillä on nykymaailman kanssa.
Rakkaudesta on kysymys tässä päivän evankeliumissa, mutta millaisesta! Rakkaudesta on monenlaisia käsityksiä, mutta eihän sen tarvitse tarkoittaa, että rakkaus vääntyy ihan mihin muotoon tahansa. Rakkaudesta puhutaan monenlaisin äänenpainoin, sävyin ja sanoin. Terveellistä on muistaa apostoli Paavalin sanat: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali… ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” (1. Kor. 13:1-2) Voi siis käydä niin, että kun puhutaan rakkaudesta, ei puhutakaan todellisesta rakkaudesta. Ja se on surullista se, sillä todellinen rakkaus on kaiken elämän elinehto ja kasvupohja, jota hyvin kuvastavat sanat: ” - Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus.”
Kuulemme evankeliumissa ylösnousseen Kristuksen äänen, joka kysyy Pietarilta kolmesti, rakastaako tämä Jeesusta. Miten Jeesus, joka sanoi apostoleilleen, jotka pelosta olivat kokoontuneet lukittujen ovien taakse: Rauha teille!, voi näin kohdella Pietaria? Voisiko Jeesus hyvänä paimenena tarkoittaa tällä sitä, että tässä meluisassa ja rauhattomassa maailmassa ei ole mikään itsestään selvää? Jeesus kysyy Pietarilta: kuuletko minua, kuuletko ääneni, kuunteletko sinä todella, mitä minä sinulle sanon ja mitä minä sinulta kysyn? Voinhan itsekin tunnustaa, että joinakin hetkinä en oikeastaan jaksaisi kuunnella, mitä minua vastapäätä istuva ihminen haluaisi minulle kertoa. Jos ei kuuntele, ei ole mahdollisuuksia ymmärtää sitä, mitä on vain kuulevinaan. Se vastapäätä istuva ei välttämättä huomaa väsymystäni, mutta eihän sitä mikään takaa, että näin olisi. Jeesus rakastaa Pietaria niin paljon, että hän haluaa aidon yhteyden ja ymmärryksen heräävän heidän välillään. Tällainen ymmärrys merkitsee sitä, että hyväksyn elämän, johon kuuluvat vastoinkäymiset ja vastatuulet. Hyvä ja onnellinen elämä ei ole yhtä kuin helppo elämä ja jatkuva päivänpaiste. Yhteys Jumalaan ja ymmärrystä etsivä usko ilmenee turvallisena luottamuksena: ”Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan.” Voimme lukea myös Johanneksen evankeliumin esipuheen sanat: ”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:5) Vietämme ylösnousemusriemun täyttämää juhla-aikaa, jonka sanoma on meille elintärkeä, sillä sanomassa ovat läsnä rakkaus ja valo sekä elävä toivo: ”Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Sen valon tieltä varjot häviää. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.” (Virsi 555: 4)
Paimen, lauma ja laitumet. Siinä ovat Hyvän paimenen sunnuntain sanat sinulle ja minulle. Paimen on ylösnoussut, kuolleista herätetty Jeesus, jonka turvallista ja selkeää ääntä me tarvitsemme. Jeesus sanoi ennen kärsimykseen joutumistaan: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni - saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois.” (Joh. 10: 11, 14–18) Ylösnousemuksen kirkkaassa todellisuudessa yksi paimen ja yksi lauma voi tarkoittaa vain yhtä maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa, yhtä kristittyjen sukua, jossa on monta – ehkä joskus hullunkuristakin – perhettä. Anna-Maija Raittila on runoillut monet virret, jotka ovat puhetta sydämeltä sydämelle, niin tämänkin: ”Mistä riitaamme hymy leviää? Mistä riitaamme hymy leviää? Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.” Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi! Aamen! Halleluja!
