Flora Larsson ~ Hetkinen, Herra
"Herra, olet luvannut olla siellä missä kaksi tai kolme on koolla.
Mutta minä en ole kaksi enkä kolme,
olen vain yksi.
Koskeeko lupauksesi myös minua ?
Muistan Nikodeemuksen tulleen luoksesi yöllä,
hiipineen salavihkaa portaita
ja löytäneen Sinut yksin.
Hänelle Sinä avasit sydämesi,
ja hän lähti ulos pimeään muuttuneena miehenä.
Muistan naisen istuneen kaivolla.
Pyysit häneltä juotavaa.
Se oli ystävällinen yhteydenottotapa.
Ja sitten puhuit hänelle,
näytit mitä hänen elämänsä on ollut
ja mitä se voisi olla.
Sitä päivää hän ei unohtaisi koskaan.
Siispä rohkaisen mieleni.
Vaikka olen yksin, ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä,
pohtia elämän neulanpistoja,
miettiä omia erehdyksiä,
kantaa yksin surujen taakkaa.
Minäkin saatan kohdata Sinut. Minäkin saatan kertoa Sinulle.
Kertoa salaiset toiveeni ja pelkoni,
puhua puhki monet huoleni,
käsitellä kaikki ongelmani
ja tietää, että Sinä ymmärrät
ja Sinä rakastat minua."
Mutta minä en ole kaksi enkä kolme,
olen vain yksi.
Koskeeko lupauksesi myös minua ?
Muistan Nikodeemuksen tulleen luoksesi yöllä,
hiipineen salavihkaa portaita
ja löytäneen Sinut yksin.
Hänelle Sinä avasit sydämesi,
ja hän lähti ulos pimeään muuttuneena miehenä.
Muistan naisen istuneen kaivolla.
Pyysit häneltä juotavaa.
Se oli ystävällinen yhteydenottotapa.
Ja sitten puhuit hänelle,
näytit mitä hänen elämänsä on ollut
ja mitä se voisi olla.
Sitä päivää hän ei unohtaisi koskaan.
Siispä rohkaisen mieleni.
Vaikka olen yksin, ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä,
pohtia elämän neulanpistoja,
miettiä omia erehdyksiä,
kantaa yksin surujen taakkaa.
Minäkin saatan kohdata Sinut. Minäkin saatan kertoa Sinulle.
Kertoa salaiset toiveeni ja pelkoni,
puhua puhki monet huoleni,
käsitellä kaikki ongelmani
ja tietää, että Sinä ymmärrät
ja Sinä rakastat minua."