tiistai 11. toukokuuta 2010

Evästä elämään

Tule, Pyhä Henki, Lohduttajamme

Ennen taivaaseenastumistaan kuolleista herätetty Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen, ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Sillä kerralla odottavan aika ei venynyt pitkäksi. Apostolit kokoontuivat pian juutalaisten helluntaijuhlille, joita vietetään sen muistoksi, kun juutalaiset Egyptistä lähdettyään saivat Siinain vuorella Jahvelta Mooseksen välityksellä Kymmenen käskyn laintaulut. Kuten kuuluisa epistola kertoo, väkeä oli koolla paljon ja heitä tuli kaikista suunnista.

Aika ennen helluntaita muistuttaa meitä tästä odotuksesta, joka ensimmäisenä helluntaina täyttyi. Odotus kuuluu monin tavoin kristilliseen uskoon, eikä vähiten siksi, että me odotamme Jumalalta osaksemme kaikkea hyvyyttä ja rakkautta. Me odotamme myös kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Tähän liittyy ajatus lähiodotuksesta, sillä tämä kaikki perustuu Jeesuksen paluuseen eli Kristuksen toiseen tulemiseen. Outo ajatus tämä ei meille ole, sillä mehän rukoilemme Isä meidän-rukouksessa aina näillä sanoin: "Tulkoon sinun valtakuntasi!" Toinen asia tietenkin on, että pysähdymmekö me tarpeeksi miettimään sitä, mitä rukoilemme.

Jeesus on luvannut: "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut." (Joh. 14:26) Tämän lupauksen toteutuminen merkitsee sitä, että Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja hänen seurakuntansa välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.

Vietämme tänään Kaatuneiden muistopäivää. Tänä vuonna raskaat sotavuodet ovat olleet ehkä korostuneesti tietoisuudessamme. Sota kosketti sotilaiden lisäksi myös heidän perhettään ja sukuaan. Niin monen nuoren miehen, pojan, veljen ja isän elämä katkesi sodassa kesken. Maaningan kirkkomaassakin on 222 sodassa kaatuneen viimeinen leposija. Jo vuosikymmeniä ovat surusta raskaat askeleet saapuneet haudalle, minne tuodaan kynttilöitä ja kukkia. Ehkä suru on löytänyt lohdutustaan, ehkäpä kaipaukseen on tullut toivoakin. Suru silti säilyy, luonnollisesti. Muistot vähitellen himmenevät, mutta emme saa antaa niiden sammua. Kohta poissa on veljet, mutta heidän perintöään me nuoremmat kannamme. Tämän perinnön kaunein symboli on vapaana hulmuava Suomen lippu, Siniristilippu. Kantakaamme tätä perintöä ryhdikkäästi!

Saamme uskoa ja iloita, että Herra on todellakin rakentanut maatamme. Hän tahtoo johdattaa meitä tänäkin päivänä kohti todellista vapautta, vapautta lähimmäisen palvelemiseen ja rakastamiseen: "Maailmaa, Herra, armahda! Me tarvitsemme Jeesusta. Hän ristillään on taistellut, myös meidät vapauttanut." (Vk. 601: 4)

Pyhä Henki, lohdutuksen Henki, viisauden Henki ja uuden rohkeuden Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa! Herra, armahda meitä, kuule, ja armahda!