Pääsiäinen jatkua saa
Minusta tuntuu joka kevät, että tämä rakas luterilainen kirkkoni on ainakin hiukan kadoksissa pääsiäisen suhteen. Kansan suussa pääsiäisviikolla tarkoitetaan melkein aina hiljaista viikkoa. Hyvää pääsiäistä toivotellaan keskellä kärsimysaikaa. Kun sitten varsinaisella pääsiäisviikolla toivotan hyvää pääsiäistä, niin minulle vastataan, että sehän meni jo.
Kristillinen viikko alkaa yhä sunnuntaista. Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, jota kutsutaan myös suureksi viikoksi, pyhäksi viikoksi ja piinaviikoksi. Lauantai-illan ehtookellot soivat viikoittain pyhän alkamisen merkiksi. Kirkollinen vuorokausi alkaa illasta. Pääsiäisyöstä alkaa riemullinen pääsiäisen juhla-aika. Pääsiäisviikolle luterilaisessa evankeliumikirjassa ovat raamatuntekstit ja päivän rukoukset aivan kuin vastaavat tekstit ovat hiljaista viikkoa varten. Kiinnostaisi tietää, missä päin maatamme näitä riemupalveluksia vietetään, siis sillä kirkkaalla pääsiäisviikolla.
Olen ehkä saivartelija, mutta käsikirjassakin asian olisi voinut ilmaista toisin. Miksi puhua pääsiäisen jälkeisestä ajasta, kun voisimme puhua pääsiäisajasta? Miksi kalenterissa on 1. sunnuntai pääsiäisestä eikä 2. pääsiäisajan sunnuntai? Miksi tuntuu olevan tärkeää tietää, että nyt siitä pääsiäisestä jo päästiin.
Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus ilmestyi suurelle joukolle ihmisiä neljänkymmenen päivän aikana. Tähän perustuu kirkkovuotemme pääsiäisaika. Luterilaisissa jumalanpalveluksissa kuitenkin palataan "arkeen" turhan varhain. Pääsiäisvirsiä olisi syytä laulaa aina helluntaihin saakka. Ja kyllä niitä olisi hyvä käyttää useamminkin, onhan jokainen sunnuntai pieni pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla. Pääsiäisvirsiä valitaan veisattavaksi kuitenkin aivan liian vähän. On jonkinlainen epäsuhta siinä, että paastonajan virsiä kyllä veisataan, vaikka muuten ei paastottaisikaan, mutta pääsiäisvirret jäävät pois jumalanpalveluksista pian ristin ja ylösnousemuksen juhlan jälkeen, vaikka niiden laulaminen aina helluntaihin saakka olisi suorastaan raamatullisesti perusteltua.
Olen vakaasti sitä mieltä, että pääsiäisen ja helluntain virsiä olisi hyvä sijoittaa jumalanpalveluksiin kautta kirkkovuoden. Ne sisältävät tärkeää uskomme ydinsanomaa.
Olin äskettäin Kuopion hiippakunnan piispan läksiäismessussa. Jälkeenpäin minusta tuntui selkeästi siltä, että koko messu musiikkia myöten rakentui lähdön haikeudelle. Pääsiäisvirsikin oli sovitettu kovin tunnelmalliseksi. Messun alkupuolella minusta tuntui, että paikalta puuttui vain eräs Dionne Warwick! En voi sanoa pääsiäisilon täysin puuttuneen, mutta pääsiäisriemua ei tuossa messussa kyllä jaettu. Lähdön haikea mieliala vei voiton siitä suurimmasta syystä, minkä tähden me kristittyinä kokoonnumme kirkkoon. Se on varmaan inhimillistä se, mutta kuten huomaatte, minua se jotenkin askarrutti.
