Vastine 1.2.2009 Uutis-Jousessa julkaistuun Pia Punkin kirjoitukseen

Pienten ihmisten asioista seurakunnassa

Maaningan seurakunnalla ei ole mitään tarvetta suhtautua nihkeästi eli kielteisesti lasten ja nuorten urheilutapahtumiin tai yleensäkään liikuntaharrastukseen. Rippileiri on vain kerran elämässä, mutta Maaningan seurakunnassa on jokaisena kesänä tarjolla kaksi vaihtoehtoista leirin ajankohtaa. Toinen leiri sijoittuu loppukesän aikaan. Meillä ei ole omaa leirikeskusta, ja siitä seuraa se, ettemme me missään tapauksessa yksin voi sanella tai päättää leiriemme ajankohtia. Meillä ei ole todellakaan mitään hampaankolossa Power Cupia kohtaan. Suomen suvessa ei vain liene yhtään viikkoa tai viikonloppua etteikö löytyisi päällekkäisiä tapahtumia. Ja
toisaalta kaikki nuoret eivät suuntaa Power Cupiinkaan. Toivomme jokaiselta nuorelta yhtäjaksoista osallistumista leirille. Tämä johtuu siitä syystä, että rippikoululeirillä opiskellaan, eikä ainoastaan saada hyviä elämyksiä, joita toki myös haluamme tarjota turvallisten aikuisten seurassa. Meitä myös sitovat rippikoulua koskevat ohjeistukset, jotka piispainkokous on vahvistanut. Leirin kokonaiskesto kuukausissa on aina vähintään puoli vuotta. Rippikoulun tuntimäärä on edelleen 80 eli ei aivan mitätön juttu näinkään. Rippikoulussa pyrimme tasapuolisuuteen, mutta
se ei puolestaan onnistu ilman, että nuoret vanhempineen sitoutuvat rippikouluun. Me emme ole suinkaan kaikkia poissaoloja urheilutapahtumien vuoksi tyrmänneet. En tosin muista kertaakaan, jolloin esimerkiksi minuun olisi otettu yhteyttä Maaningan Mahdin suunnalta. Olemme aina valmiit keskustelemaan käytännöistämme, mutta toivoisimme ymmärrystä myös sille, että rippikoulu käydään vain kerran elämässä, ja että Maaningan seurakunnalla on tarjota myös vaihtoehtoinen leirin ajankohta. Repertuaarimme ei pienessä seurakunnassa luonnollisesti voi olla tämän laajempi.
Vielä haluan korostaa, että me seurakunnan työntekijät kannamme aidosti huolta lasten ja nuorten kasvusta tasapainoisiksi ja vastuuntuntoisiksi ihmisiksi, myös Pyhän Hengen temppeleinä. Tätä tarkoitusta palvelee myös rippikoulu, joka on kirkon kasteopetusta. Rippikoulu on kokonaisuus, josta ei kannata poimia osia kuin rusinat pullasta, jos ja kun muilta toimilta jää aikaa. On turhaa asettaa seurakunta rippikouluineen vastakkain nuorten liikuntaharrastuksen kanssa. Jos kyse on joka tapauksessa lasten ja nuorten todellisesta hyvästä, olemme samalla puolella.

Arto Penttinen
Pastori, Maaningan kirkkoherra

Käyköhän minulle luterilaiselle kuin katoliselle Joseph Ratzingerille aikoinaan 1960 l:lla?

Tuomiokapituliin on koottu monia liberaaleja teologeja. En oikein ymmärrä, miksi näin. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirjojen Kirja. Toki se on ihmisten kirjoittama, eikä näin mikään automaattisesti kirjoitettu. Toki minunkin mielestäni Raamattuun sisältyy myös aikasidonnaisuutta. Mutta tämä aikasidonnaisuus ei koske kylläkään ihmisen pelastukseen liittyviä dogmeja siis oppeja. Jeesusta tarvitaan kaikessa elämässä. Jeesus syntyi ihmiseksi meidän ihmisten pelastuksen tähden. Jeesus oikeastaan yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin. Hän on Raamatun punainen lanka. Ilman Vanhaa testamenttia emme voi todellisesti ymmärtää Uutta testamenttia, ja päinvastoin. Jumalanpalvelusuudistus lisäsi onneksemme vanhatestamentillisten tekstien käyttöä. Toivoisin näin, että psalmit kaikuisivat jokaisessa messussa.

Me emme saa tyhjentää järkeisuskolla Raamatun sanomaa. Ihan turhaa on julistaa, että kaikki pääsevät taivaaseen. Eihän sellaista riviä Raamatusta löydy. Mutta sen Raamattu julistaa todella, että Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Se on suloinen todellisuus, jossa valitettavasti monetkaan eivät halua elää.

Vie pois minun edestäni virsiesi pauhu! Tätä Aamoksen kirjan lainausta taidetaan hiippakunnassamme ja kaiken kaikkiaan järkiluterilaisuudessa viljellä aika lailla paljon. Miksi virret, jotka ovat läpeensä syvällistä rukousta, eivät kelpaisi papeille? Miksi hoetaan, että Juicen laulut sisältävät arjen teologiaa, kun se on höpötystä. Miksi messusta tehdään tangomarkkinat, vaikka Jumala kaipaa nöyryyttä ja hiljaisuutta meiltä luoduiltaankin?

Messu on tärkeä tapahtuma jokaisena sunnuntaina. Sunnuntai on pääsiäisjuhla, siis ylösnousemustodellisuuden peili! Ylösnousemus on osoitus Jumalamme voimasta ja vallasta. Toivoisin luterilaisuuden olevan täynnä iloista uskoa, mutta tuo liberaalisuus kyllä synkentää meitä monia. Mielelläni on avaramielinen ja suvaitseva, mutta Jumalan sanaa kunnioittava. Me emme saa nöyristellä eli teeskennellä Jumalan tai ihmisten edessä, mutta Jumalan edessä tulee kaikkien nöyrtyen kumartua.