Virsi 294
1.
Ihminen, synnissänsä kauan maannut,
jo äänen ylhäältä on kuulla saanut:
Nyt herää, nouse, katso, päivä koittaa.
Se lohduttaa ja kaikki varjot voittaa.
2.
Hän kysyi: Kenen ääni onkaan tämä?
- Enkeli olen, Herran lähettämä.
Siis nouse, Herraan turvasi saat panna,
nyt aamuvirren kaikua jo anna.
3.
Hän sanoi: Sielu suruissaan ei laula,
niin kauan kuin sen sitoo synnin paula.
Sen surkeutta kaikki valittavat,
kun kuolema ja synti kauhistavat.
4.
Enkeli lausui: Sielua, ken nääntyy,
jo Herra etsii, ennen kuin se kääntyy.
Anteeksi Jeesus antaa, tuskan poistaa,
ja armon kirkas paiste sinuun loistaa.
5.
Sai syntinen niin rauhan itsellensä,
kun valo taivaan kaartui ylitsensä.
Hän kiitti siitä sydämellä, suulla
ja lauloi aamuvirttä Herran kuulla.
6.
Armosi, Herra, anna jälleen loistaa,
suo, että yön se sielustani poistaa.
Elvytä mieli, anna rohkeutta,
vuodata sydämeeni rakkautta.
7.
Oi ennustettu valkeuden voitto,
oi Kristus, aurinko ja
Etsimään saavuit tieltä eksyneitä,
saattamaan taivaan valtakuntaan meitä.
8.
Oi Jeesus Kristus, riennä avukseni,
kun synti tahtoo voittaa sydämeni.
Kiusaaja väijyy, pysy vierelläni.
Voimani ainut olet, elämäni.
Virsikirja (1986)
