keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Hän ei tiennyt!!!

Hän ei tiennyt, mitä hän teki

 

Kauhajoen tragedia nosti mieleeni veli Rogerin, Taizén ekumeenisen veljestön priorin surman. Hänet, 90-vuotiaan vanhuksen, puukotti kesken rukouspalveluksen Sovituksen kirkossa henkisesti sairas ihminen. Mitä rukousyhteisön tiedän tehneen tämän jälkeen? Tiedän heidän rukoilleen surmatyöntekijän puolesta, sillä hän ei tiennyt, mitä hän teki. Etteikö näin olisi tapahtunut aivan veli Rogerin hautaansiunaamispalveluksessakin!

Tiesikö Kauhajoen surmaaja, mitä hän teki? Ei varmasti tiennyt. ”Jumala, ole tälle syntiselle ihmiselle armollinen, sillä hän ei tiennyt, mitä hän teki. Anna hänelle anteeksi.” Miten nämä sanat taipuvat suuhuni? Kitkeriltä ne maistuvat varmasti monen mielestä. Mutta mitä muuta voimme tehdä? Mikään ei tuo takaisin niitä rakkaita, jotka kouluammuskelussa menehtyivät.

Minusta tuntuu, että kaikkein raskain taakka on laskeutunut surmaajan läheisten päälle. He tarvitsevat rukoustamme. Viimeksi tavatessaan kukaan heistä ei nähnyt tulevaa surmaajaa, vaan oman rakkaan pojan ja veljen, nuoren miehen. Sanoma Kauhajoen tapahtumista on varmasti ollut heille kuin raju nokkakolari suoralla tiellä.

Voiko kukaan antaa anteeksi ammuskelijalle? Ei ehkä tänään. Ei ehkä huomennakaan. Kenties ei koskaan. Mutta mikä on sitten vaihtoehto? Ehkä sen ajatteleminen auttaa, että nuori mies ei tiennyt, mitä hän teki. Opiskelijatoverit tuossa aikuisoppilaitoksessa eivät olleet kiusanneet häntä. Näin ainakin olen ymmärtänyt. Nuoren viha ihmiskuntaa vastaan ei ehkä ollut henkilökohtaista. Vaikka en ole lääkäri, sanoisin, että tuo nuori mies oli sairastunut henkisesti. Raskaat kokemukset lyhyen elämän ajalta olivat koteloituneet hänen sisimpäänsä. Jotakin kautta paha olo aina pyrkii ulospäin. Mitä voimme tehdä? Me voimme rukoilla voimia ja kestävyyttä loukkaantuneille ja kaikille uhrien omaisille ja heitä auttaville.

Kun meitä koetellaan ja kun joudumme syvään aallonpohjaan, on Jeesus silloinkin luonamme. Hän sanoo: ”Minä olen sinun epätoivosi alla, ja olen sinun toivosi perusta.” Jeesus rukoili pahantekijöilleen armoa. Kellä vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen! Emme me tiedä, mitä pitäisi ajatella tällaisen tapahtuman jälkeen, mutta toivon, että tiedämme, että rukous on nyt aivan yhtä tärkeää ja luonnollista kuin hengittäminen. Rukous on välttämätöntä.

Vaikka nuori surmaaja teki helvetillisen teon, ei meidän tehtävämme ole lähettää häntä jonnekin kenties vielä pahempaan paikkaan. Syvä suru nousee mieleeni siitä, että tiedän, että hän ei ole ainoa laatuaan. Mutta pahalla emme voi tehdä vastarintaa pahalle. Jeesus sanoo: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28)

 

”Jumala, anna anteeksi Kauhajoen surmaajalle, sillä hän ei tiennyt, mitä hän teki.” Hän ei tiennyt, mitä hän teki, millään tavoin. Tiedämmekö me, millään tavoin. Toivon, että tiedämme, mitä meidän tulisi tehdä.