Kristuksen toinen tuleminen eli toinen paruusia
Vielä ei ole paljon aikaa siitä, kun sanoin monille ihmisille, etten todennäköisesti koskaan tule liittymään facebookiin. Vielä ei ole kauan aikaa siitä perjantaista, kun tämän ajatuksen jälleen esitin työtovereille. Hiukan vähemmän aikaa on tuota perjantaita seuranneesta lauantaista, jolloin tieto läsnäolostani ”naamakirjassa” alkoi levitä kulovalkean myötä.
Nyt facebook-kavereita on jo hiukan yli kaksisataa. Heissä on kollegoja mutta myös monia entisiä rippikoululaisia ja myös heitä nuorempia ihmisiä. Olen liittynyt erilaisiin ryhmiin, joita on olemassa ihan luvuttomasti. Monet ryhmien nimet ainakin tuottavat minulle sydämen iloa. Itsekin muodostin ryhmän, joka tuo esille minulle tärkeää ajatusta: Uskon tehtävänä on yhdistää, ei erottaa! Lähettelen ryhmälle joskus mielestäni ajankohtaista ja meitä kaikkia yhdistävää sanomaa. Kun kerran muodostin ryhmän, niin mielestäni sen on oltava hiukan muutakin kuin se, että se on olemassa. Sähköpostia saamme vaihtelevasti. Jollekin laatikko pursuu yli ja joku toinen tuskailee roskapostien kanssa. Jälkimmäisistä puhuen minä (tarkemmin: sähköpostiosoitteeni) voitin viime vuonna erilaisissa arvonnoissa yli kolmekymmentä miljoonaa euroa. Niistä ei ole kuulunut myöhemmin mitään, koska en ole yhteenkään reagoinut mitenkään.
Fanitan erilaisia asioita siellä veispuukissa. Yksi mieleisimmistä on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I. Tiedän patriarkan vaikean tilanteen Turkissa. Turkki ei ole millään tavoin kovin kristillinen kansakunta. Kristittyjä on vain vähän ja heitä suoranaisestikin vainotaan. Turkin hallinto ei suvaitse patriarkaattia oikein mitenkään. Facebookissa on epävirallinen ekumeenisen patriarkan sivusto. Sivusto vaikuttaa ihan rehelliselle ja siellä todetaan suoraan, että kyseessä on epävirallinen sivusto. Sivuston ylläpitäjä liittää ”seinälle” mielestäni todella tärkeitä ja meitä kaikki kristittyjä yhdistäviä ajatuksia. Olen niitä jonkun kerran kommentoinut. Äskettäin yhdestä kommentista sukeutui keskustelu, johon lisäkseni osallistui ilmeisesti kreikkalainen ortodoksikristitty sekä serbialainen ortodoksipappi. Kirjoitin jotenkin niin ensimmäinen kommentin, että kaikki sodat päättyvät kerran, kun koittaa toinen paruusia. Tarkoitin siis todella edessä olevaa tapahtumaa, Kristuksen toista tulemista. ”Kreikkalainen” kommentoi ajatuksiani korostaen omaa ortodoksisuuttaan ja perustaen ajatuksensa edesmenneen arkkipiispa Kristodouloksen kirjaan. Paruusia tulkitaan kirjassa toisin. Jos oikein ymmärrän, sain tukea serbialaiselta ortodoksipapilta. Hänen sydämessään taidan minäkin olla kristitty, vaikka kuulunkin luterilaiseen kirkkoon. Hänkin vieteissään korosti sitä, että Kirkko on yksi. Se on itseäni lähellä oleva ajatus. Olen yksityisesti muutaman kerran kommunikoinut tämän Isä Dusanin kanssa ja tuntuu, että emme ole kaukana toisistamme. Tämä tosin on vain ensituntuma.
Olen saanut erikoisia kaverikutsuja tässä kevään aikana. Minut on kaverikseen halunnut yksi kreikkalainen ortodoksipappi, yksi tsekkiläinen ortodoksimies ja yksi kreikkalaissyntyinen ortodoksimies Ruotsista. Kreikkalaisen ortodoksipapin myötä olen kuunnellut Youtubesta löytyvää bysanttilaista kirkkolaulua. (www.youtube.com/byzmusic tai www.byzmusic.gr)
Niin, tuosta aiheesta vielä. Kristityt ovat aina eläneet lähiodotuksessa. Sen voimme todeta lukemalla elämämme ja uskomme peruskirjaa, Raamattua. Sittemmin Kristuksen toisella tulemisella on taidettu myös pelotella. Se ei ole raamatullista. Toisen paruusian hetkeä emme tiedä, sen tietää Isä yksi. Edes Poika ei sitä tiedä. Vielä on aikaa jakaa Kristuksen tuntemisen jaloa tuoksua. Vielä on aikaa julistaa evankeliumia luoduille. Vielä on aikaa rukoilla kaikkien kristittyjen yhdistymistä. Tätä kaikkea voi tehdä vaikka missä, vaikka facebookissa.
