Uskon vaikka minulla on aivot
Mutta silti en yrittäisi järjelläni ratkaista Raamatun visaisia kysymyksiä, vaan käyttäisin rukousta hyväksemme. Pyhä Henki on meidän paras auttaja näissä kysymyksissä. Tänään kuulin piispamme suusta rovastikuntapäivässä, että profetoimisessa olisi kysymys järjen käyttämisestä. Se olikin melkein ainoa uusi asia, minkä kuulin tämänpäiväisessä tapahtumassa. En tahdo kieltää järjen käyttöä, en tietenkään. Mutta käsityskykymme on rajallinen, eikä se siis yllä kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu. Onko luterilaisuus aivojen vai sydämen käyttöä? Onko luterilaisuus missään suhteessa apostoliseen uskoon? Onko uskontunnustus poistettava todellakin jumalanpalveluksesta? No, onneksi tätä ei kukaan esittänyt ainakaan tänään. Mutta onko credo pelkkää tyhjänhokemista? Minulle ennen kaikkea Nikean Uskontunnustus on sydämen asia. Sitä pitäisi mielestäni lausua jokaisessa messussa. Eikä vain suulla, vaan myös sydämellä. Meidän pitäisi avata todellakin sydämemme. Ja jos se ei tunnu mahdolliselta, niin pyytäkäämme Pyhää Henkeä avuksemme. Sillä: Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon! Joskus leikilläni laulan asunnon sijaan avannon. Mutta se ei lienekään kaukana todellisuudesta. Jos sydän on jäässä, niin avantohan siihen täytyy tehdä. Jäässä taitavat monet sydämet olla, sillä niin tyhjä kirkkomme on sunnuntaisin. Ei muka ole aikaa. Mutta jos rillumarei täyttäisi Maaningan kirkon, niin kyllä väkeä olisi parvea myöten. Etenkin jos kirkkokaljat tarjottaisiin. Olemmeko me luterilaiset nimikristityt vain hekuman rakastajia? Onko rakkaus meille samaa kuin seksi? Oliko Jeesus homo? No oli tietenkin, sillä tuo sana merkitsee ihmistä. Ecce, homo! Katso ihmistä! En siis kysymyksellä viittaakaan seksuaalisuuteen. Mutta se täytyy muistaa, että Jeesus on ainoa synnitön, siis kaikkein puhtain ihminen. Mutta samalla hän on Jumala. Ihminen ja Jumala! Tätä ei järki käsitä, mutta siltikään tätä uskoa ei pidä hylätä. Sana tuli lihaksi! Jumalan luovasta Sanasta on kysymys. Meistä kukaan ei ole olemassa vain isän ja äidin rakkauden vuoksi. Me olemme olemassa, koska se on Jumalan tahto. Tästä seuraa sekin, ettei yhtään vahingonlaukausta ole olemassa. Ihmisten vastuuttomuudesta ei voi syyttää Jumalaa eikä yhtään lasta pidä siitä rangaista. Vastuuttomuus johtaa aina vain suurempaan vastuuseen. Vapautta ei ole ilman vastuuta, eikä vastuuta ilman vapautta.
