Mitä ihmettä?!?!
Luin aamulla vanhasta TV-maailmasta erään toimittajan arvion, että Urkin naisjutuille osataan jo naureskella. Kysyn kuitenkin, ehkä vastoin yleistä mielipidettä, että mitä naurun aihetta on kenenkään syrjähypyillä. Vaikka kuinka aikaa kuluisi, niin väärä ei muutu oikeaksi. Ennen aikaanhan ei näistä presidentin edesottamuksista kirjoitettu (juuri) mitään. Tänään olisi varmasti toisin. Ennenkin näitä asioita katsottiin sormien läpi. Oli ennenkin julkisia salaisuuksia. Mutta nykyinen kaiken repostelu ei auta kenenkään elämää. Voimme kysyä, mikä meitä naurattaa ja miksi. Onko vahingonilo paras ilo? Siinä on se vaara, että nauru voi kolahtaa kipeästi omaan nilkkaan päivänä, jota en nyt aavista.
Nykyistä tiedonvälitystä ihmettelen muutenkin. Väitänpä, että sanomalehdet, joita vieläkin arvostetaan asiallisen journalismin tähden, ovat myyneet ”pyhät” periaatteensa, ja niidenkin tehtävä on myydä itseään. Levikin suurenemisen tähden ollaan valmiit heittämään periaatteet roskakoriin. Joku piispa joskus neuvoi kantamaan toisessa kädessä Raamattua ja toisessa sanomalehteä. Raamattu on useimmilta unohtunut kirjahyllyyn Grimmin satujen tms. kirjojen viereen. Sanomalehdestäkin useimmat taitavat lukea sarjakuvat ja urheilusivut.
Nykyään huonot uutiset myyvät parhaiten, eli ne ovat parhaita uutisia. Toisen vahinko on lehden levikin perustekijä.
Onneksi Raamattu on sen Jumalan ilmoitusta, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
