Pie Jesu, dona nobis (/eis) requiem! Laupias Jeesus, anna meille (/heille) lepo! Tätä kaunista laulua kuulet tässä blogissa varsin usein. Sitä laulavat roomalais-katoliset papit Irlannista. Lepoa ja rauhaa me kaikki tarvitsemme, eivätkä vain tästä elämästä poisnukkuneet. Lepo ja rauha merkitsevät tasapainoa. Lepoa, rauhaa ja tasapainoa muodostetaan armolla ja anteeksiantamuksella, sekä rakkaudella. Vietämme parhaillaan varsin levotonta kärsimysaikaa. Kyse ei ole kaikesta maailman täyttämästä kärsimyksestä, vaan ainoan synnittömän, eli Jeesuksen kärsimyksestä meidän kaikkien syntien tähden. Jeesus kärsi ja kuoli meidän takiamme. Hän teki tämän kaiken ihmeellisesti aivan vapaaehtoisesti. Hän olisi voinut toki kuunnella esteleviä apostolejaan, mutta teki aivan toisin kuin he käsittivät. Onneksemme! Mutta koska Kristus kärsi myös meidän takiamme, on meidän käsitettävä myös itsemme syntisiksi. Emme saa syytellä tästä syystäkään toisia, vaan meidän tulee kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen: ”Herra, armahda!” Ja Herra armahtaa.
Herran siunauksessa eli Aaronin siunauksessa me pyydämme Jumalaa kääntämään katseensa meidän puoleemme. Hänellä olisi tuhat syytä kyllä olla kääntämättä. Olisikohan edes yhtään syytä kääntää kasvojaan meidän niskuroivien puoleen? On yksi todellinen syy! Fall on your knees! Langetkaa polvillenne! Näin blogissa muuten juuri kajahti, sillä kuuntelen sitä samalla kuin tätä kirjoittelen. Meidän tulee langeta Kristuksen elämää antavan ristin juurelle. Hänen tähtensä Jumala todellakin kuulee meidän rukouksemme. Se on todella iloinen asia! Kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, hän katsahti kohti taivasta ja sanoi, että hänen Isänsä ja samalla meidän Isämme kuulee häntä aina, ja nyt hän sanoo sen ääneen kaikkien ympärillään olevien tähden. Suuri armon ihme on se, että Jumala tahtoo todellakin kuulla ja kuunnella meitä syntisiä. Me olemme siis syntisiä ja armahdettuja.
Jos emme paastoa ruuasta, meidän tulisi paastota ainakin vääristä ja turhista ajatuksista, vääristä intohimoista, turhista sanoista, panetteluista lähimmäisiämme kohtaan. Kun paasto vaihtuu ylösnousemuksen iloksi, saatamme huomata, että turhastahan me luovuimme.
Paastonajan raamatuntekstit nostavat esiin kohtaamisia, joita kannattaa rukouksin lukea. Jeesus astuu sellaisenkin luokse, jonka tähden me vaihdamme kadun puolta. Jeesus lausuu ymmärtävimmät ja lämpimimmät sanansa niille, jotka ovat kohdanneet kylmyytemme.
Pie Jesu! Laupias Jeesus, joka kannat maailman synnin, armahda meitä, anna rauha sydämiimme. Anna se rauha, jota maailma ei koskaan voi antaa. Ylösnousemuksesi on kaiken armon, anteeksiantamuksen ja rauhan loputon lähde. Ilman ylösnousemusta emme viettäisi suurta ja pitkää perjantaitakaan. Ilman ylösnousemusta ei olisi meitä kristittyjä, ei sydämeltä eikä edes nimeltäkään.
Ilman ylösnousemusta meillä ei olisi sinuakaan, joka sanot sydämen lukkojen takana, siis sisällämme tai jopa keskellä apostolien huonetta: Rauha teille! Rauha teille! Gracias por la ayuda! Kiitos avusta, Herrani Jeesus!
