Mikkelinpäivän vauvakirkon saarna ja virsi 747 (5.10.2008)
1. Ympärillä ihmisien on kirkkauden maa enkeleiden. Jumalaa ne palvelevat. Enkelit auttavat meitä. Jumala lahjoillaan näin hoitaa lapsiaan. Herra, me kiitämme enkeleistä.
Eräänä iltana täällä etsittiin kadonnutta ihmistä. Havahduin kotonani Maaninkajärven rannalla voimakkaaseen helikopterin ääneen. Järven yllä tuo helikopteri valonheittimellään haravoi veden pintaa. Mutta minä näin silloin jotain muutakin. Yhtäkkiä havaitsin ylläni kirkkaan tähtitaivaan. Tähtiä näkyi aivan valtavasti. Se jotenkin näytti aivan tuolta kirkkauden maalta, mistä juuri lauloimme. Suuren tähtitaivaan alla Jumala tahtoo hoitaa jokaista pientä ihmistä. Hän näkee jokaisen. Hänen apuaan me tarvitsemmekin, eikä hän sitä lapsiltaan kiellä koskaan.
2. Enkeli käy ihmisten luo ja Jumalalta viestiä tuo. Varjellen hän vierellä on. Enkelit auttavat meitä. Jumala lahjoillaan näin hoitaa lapsiaan. Herra, me kiitämme enkeleistä.
Enkelin viesti on usein juuri tämä: Älä pelkää! Tuo viesti on kaiken voittavan rakkauden viesti. Olet ehkä nähnyt kuvia enkeleistä. Kotona on varmaankin sellainen. Kaikista enkeleistä ei ehkä ole kuvia, sillä Jumalan lähettämä enkeli voi olla vaikka oma ystäväsi. No, hänestä sinulla tietenkin voi olla kuva. Jumalan lähettämä apu tulee lähelle jokaista lasta siinä, että hänen vanhempansa rakastavat ja hoitavat häntä. Isä ja äiti ovat Jumalan työtovereita. Ja kummit ovat kaikessa rinnalla.
3. Enkeliä silmin ei näy, ja kuitenkin hän edellä käy. Päivin ja öin johdattaa hän. Enkelit auttavat meitä. Jumala lahjoillaan näin hoitaa lapsiaan. Herra, me kiitämme enkeleistä.
Jos me keskitymme vain etsimään enkeliä, me emme varmaankaan näe häntä. Muta jos me rukoilemme taivaan Isältä apua ja tukea, viisautta ja johdatusta, niin hän vastaa rukouksiimme lähettämällä enkeleitään. Jumalan lapsiksi kastettuina meillä kaikilla on oikeus lähestyä taivaallista Isäämme ja rukoilla häneltä kaikkea sitä, mitä sydämemme tuntee tarvitsevan.
(Arto Penttinen)
