Pappeudesta
Olikohan maailma Jeesuksen elämän aikana jo valmis ja täydellinen? Oliko tuon aikainen maailma ilman puutteita? Ehkäpä Jeesus on täydellinen realisti! Ehkä näki maailmamme paremmin kuin kukaan. Ehkä hän kutsui ja lähetti miehiä apostoleiksi nähdessään, ettei maailma ole kerta kaikkiaan vielä tasa-arvoinen, vaan kylmästi patriarkaalinen. Pian se taisi unohtua, että Jumala loi ihmisen (naisen) kumppaniksi ja sillä tavoin todelliseksi avuksi. Kumppanuus on rinta rinnan kulkemista, niin ettemme ole vieraita ja muukalaisia, vaan Kristuksessa rakkaita. Ajatelkaamme muuten, miten kovia aikoja alkukirkko koki, vaikka apostolin virka oli vain miehillä. Ajattelen, että pappeus sinänsä on opillinen asia. Papin sukupuoli on sitten alemmalla tasolla eli se toteutuu käytännöllisenä asiana. Pappeus sinänsä ei ole suoranainen pelastusasia, vaan papin julistama evankeliumi ja jakamat sakramentit ovat pelastusasioita. Niitähän Kirkko pitää armon välineinä. Näin papin sukupuoli ei kerro mitään kirkon maallistumisesta tai Sanan polkemisesta, vaan sen toteutumisesta mitä taivaan Isä tavoitteli jo eräänä luomisen aamuna. Kyse on tulkinnoista, joita tekee jokainen Raamattuaan lukeva, vaikka kuinka rukoilisi. Jos asiat voidaan ratkaista yksittäisiä jakeita poimimalla, niin miksi tähän asiaan ei kuuluisi se kohta, jossa apostoli Paavali toteaa, ettei Kristuksessa ole orjaa tai vapaata, juutalaista tai kreikkalaista, miestä tai naista. Jos taas korostetaan katolista näkökulmaa, jonka mukaan Jeesuskin oli ennen kaikkea mies, niin miksi emme voisi ajatella kuitenkin, että Sana tuli lihaksi, Jeesus syntyi ihmiseksi. Siinäpä vasta ihminen! Eikö ihmisyys ole tärkeämpää kuin sukupuoli, joka on osa ihmisyyttä? Kukaanhan ei ole valinnut vanhempiaan, saati sukupuoltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti