Joulun kynnyksellä
Odottavan aika on pitkä. Aina ei malttaisi odottaa. Joskus kuitenkin täytyy vain jaksaa odottaa. Näin on joulun laita. Joulu on vain kerran vuodessa. Moni vanhempi varmaan huokaa tässä kohdin, että onneksi näin on.
Vaikka joulujuhlaa vietämmekin kerran vuodessa, on juhlan sanoma meille kristityille elintärkeä ja saamme iloita siitä aina. Jeesus syntyi ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden. Sitä iloa jumalanpalvelusten enkelten ylistys ilmentää kirkkovuoden pyhäpäivinä lukemattomat kerrat: Kunnia Jumalalle korkeuksissa...
Adventin aika on muistutusta siitä pitkän pitkästä odotuksen ajasta, mikä edelsi ensimmäistä joulua. Tätä odotusta ilmentävät joulun profetian sanat: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." (Jes. 9:1) Mistä näissä sanoissa on kysymys? Ei ainakaan vuosia tai vuosisatoja kestäneestä auringonpimennyksestä. Kyse ei ole kaamoksesta, vaikka suomalaista joulua vietetäänkin vuoden pimeimmän ajanjakson keskellä. Kysymys on enemmänkin siitä, että ihmisten sydän on erkaantunut Jumalasta ja toisista ihmisistä. Kysymys on synnin ja pahan pimentämästä maailmasta. Tästä maailmasta meillekin ovat osoituksena väkivallanteot, sodat ja härskit suunsoitot. Mekin tunnemme siis sen maailman, joka odotti Messiasta jo kaksi vuosituhatta sitten. Tämäkin maailma kaipaa ja tarvitsee Vapahtajaa. Jeesus sanoo: "Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!" (Matt. 6:23)
Hyvät tavat eivät nouse tyhjästä. Pahat tavat, teot ja ajatukset eivät nouse liioin nekään tyhjästä. Pahan valtaa ei pidä missään nimessä vähätellä. Pahan vallan löydämme varmasti myös itsestämme. Jumalanpalveluksessa saatamme toisinaan rukoilla Jumalan anteeksiantoa tällaisin sanoin: "Armollinen Jumala. Tunnustan edessäsi, että synti on sitonut minut enkä kykene vapauttamaan itseäni. Olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja torjunut käskyjesi siunauksen. Sinä näet kaiken väärän, senkin, mitä itse en näe. Armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden."
Jeesus syntyi siis meidän pelastuksemme tähden. Valmistaudumme viettämään Vapahtajamme armorikasta syntymäjuhlaa. Jeesus on Vapahtajamme. Hän kärsi ja kuoli meidän syntiemme tähden. Hän mahdollisti ja teki rauhan meidän ja Jumalan välille. Hänessä löydämme rauhan myös keskuudessamme.
Joulua sanotaan lasten juhlaksi. Joulun sanomassa ei kuitenkaan ole mitään lapsellista. Joulu onkin Jumalan lasten juhla. Älkäämme kutistako joulua suun ruoaksi ja juomaksi, sillä Jumalan valtakunta on ennen kaikkea iloa ja rauhaa Herrassa Jeesuksessa.
Joulua vietämme 25. joulukuuta. Silloin on Jeesuksen syntymäpäivä. Ajat ja tavat muuttuvat ja nykyään kokoonnumme Jeesuksen synttäreille sankoin joukoin päivän etuajassa. Ihminen ei kuitenkaan muutu. Hänen perustarpeensa säilyvät samanlaisina sukupolvesta toiseen. Niinpä muistuttaisin meitä kaikkia siitä, että joulun suurin ja kallein lahja on Jeesus. Tämä lahja on tarjolla aivan kaikille: Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon! Jumalan Henki, Pyhä Henki, kykenee avaamaan sydämen jos toisenkin. Häntä saa jokainen pyytää ja huutaa avuksi: Tule, Pyhä Henki, laskeudu taivaasta alas, tänne, meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan! Tule, Pyhä Henki ja täytä uskoviesi sydämet, jotta usko, toivo ja rakkaus vahvistuisivat meissä kaikissa. Tule, Pyhä Henki, ja kutsu niitä, jotka ovat Jumalasta vieraantuneet.
Pian tämä sanoma jälleen kaikuu sydämillemme ja kaikelle maailmalle: Sinulle, juuri sinulle, on syntynyt Vapahtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti