"Nyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta"
Niinhän me usein elämäämme katselemme… kuin arvoitusta, kuin kuvastimesta. Joudumme usein toteamaan, että kaiken sisin olemus on kaukana, niin kaukana, että tuskinpa sitä kukaan ihminen voi löytää. Ihminen on kyllä innokas uskomaan mahdollisuuksiinsa, mutta kuitenkin yllättävän helposti alkaa uskoa omaan mahdottomuuteensa. Kumpikaan ajatussuunta ei taida viitata siihen tosiasiaan, että Jumalalla on käytössään kaikki mahdollisuudet. Jumalalla on valta ja voima herättää kuollut elämään ja kutsua olemattomat olemaan. Tämän kappaleen otsikko on peräisin apostoli Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen kuuluisasta 13. luvusta. Käytän kyseistä 12. jaetta hyvin usein puheissani siunaus- tai muistotilaisuuksissa. Käytän sitä siksi, että vaikka me saamme ja meidän varmaan tuleekin surra, niin meillä on silti vielä toivoa. Me emme, jos pidämme itseämme lainkaan kristittyinä, saakaan surra niin kuin meillä ei olisi toivoa. Apostoli Paavali on mielestäni voimakas toivon puolestapuhuja: "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä". (1. Kor. 15:19) Toivo on otettava todesta. Se on otettava sydämen asiaksi. Toivo on ankkuri ja rukous ankkurikettinki elämämme purjehdusmatkalla. Toivo antaa ankkurin tavoin mahdollisuuden levähtää levottomien tuulten tuiverruksessa. Me kokoonnumme kirkkoon hautajaisiin siksi, että meillä on yhä toivoa. Joskus siunaustilaisuus voi muodostua levähdyshetkeksi. Muistotilaisuudessa suru ja ilo esiintyvät rinnakkain, kuin ystävinä tai jopa sisaruksina. Siksi papin on myös mielestäni pidettävä hautaan siunaamisessa mielellään valkeaa stolaa, mutta ei missään tapauksessa mustaa stolaa. Ei ihmisiä tarvitse hautajaisissa kuolemasta muistuttaa, paljon ennemmin heitä tulisi muistuttaa toivon näköaloista, ja näin lohduttaa heitä. Toivon näköaloista puhun silloinkin, kun totean, ettei meidän päämäärämme ole kauneinkaan hautausmaa. Kirkkomaa ei ole lopulta se levon maa, jota kohti kuljemme jo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti