Käyköhän minulle luterilaiselle kuin katoliselle Joseph Ratzingerille aikoinaan 1960 l:lla?

Tuomiokapituliin on koottu monia liberaaleja teologeja. En oikein ymmärrä, miksi näin. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirjojen Kirja. Toki se on ihmisten kirjoittama, eikä näin mikään automaattisesti kirjoitettu. Toki minunkin mielestäni Raamattuun sisältyy myös aikasidonnaisuutta. Mutta tämä aikasidonnaisuus ei koske kylläkään ihmisen pelastukseen liittyviä dogmeja siis oppeja. Jeesusta tarvitaan kaikessa elämässä. Jeesus syntyi ihmiseksi meidän ihmisten pelastuksen tähden. Jeesus oikeastaan yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin. Hän on Raamatun punainen lanka. Ilman Vanhaa testamenttia emme voi todellisesti ymmärtää Uutta testamenttia, ja päinvastoin. Jumalanpalvelusuudistus lisäsi onneksemme vanhatestamentillisten tekstien käyttöä. Toivoisin näin, että psalmit kaikuisivat jokaisessa messussa.

Me emme saa tyhjentää järkeisuskolla Raamatun sanomaa. Ihan turhaa on julistaa, että kaikki pääsevät taivaaseen. Eihän sellaista riviä Raamatusta löydy. Mutta sen Raamattu julistaa todella, että Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Se on suloinen todellisuus, jossa valitettavasti monetkaan eivät halua elää.

Vie pois minun edestäni virsiesi pauhu! Tätä Aamoksen kirjan lainausta taidetaan hiippakunnassamme ja kaiken kaikkiaan järkiluterilaisuudessa viljellä aika lailla paljon. Miksi virret, jotka ovat läpeensä syvällistä rukousta, eivät kelpaisi papeille? Miksi hoetaan, että Juicen laulut sisältävät arjen teologiaa, kun se on höpötystä. Miksi messusta tehdään tangomarkkinat, vaikka Jumala kaipaa nöyryyttä ja hiljaisuutta meiltä luoduiltaankin?

Messu on tärkeä tapahtuma jokaisena sunnuntaina. Sunnuntai on pääsiäisjuhla, siis ylösnousemustodellisuuden peili! Ylösnousemus on osoitus Jumalamme voimasta ja vallasta. Toivoisin luterilaisuuden olevan täynnä iloista uskoa, mutta tuo liberaalisuus kyllä synkentää meitä monia. Mielelläni on avaramielinen ja suvaitseva, mutta Jumalan sanaa kunnioittava. Me emme saa nöyristellä eli teeskennellä Jumalan tai ihmisten edessä, mutta Jumalan edessä tulee kaikkien nöyrtyen kumartua.