Nomen est omen
Keväällä missasin kahdesti Satu Väätäisen uutuuselokuvan Yksin Jumala. Elokuva kertoo Espoossa sijaitsevasta katolisesta Jumalanäidin karmeliittaluostarista ja sen elämästä. Otin myöhemmin kevään kuluessa elokuvan tekijään, nykyiseen Sotkamon seurakunnan pappiin yhteyttä, että jos vain jotenkin saisin tuon elokuvan vielä nähdä. Satu Väätäinen lupasi lähettää minulle DVD:n. Myöhemmin sain postissa tuon kaipaamani elokuvan. Asetin eräänä myöhäisiltana elokuvan DVD-soittimeeni ja aloin katsella mielenkiintoista elokuvaa. Katsottuani elokuvan jäi tuo DVD sisälle soittimeen. Seuraavana aamuna ajattelin poistaa levyn soittimesta. Painoin kyseiseen toimintoon johtavaa nappia kaukosäätimestä. Niin sanottu kelkka tuli ulos ja menin soittimen luokse poimiakseni tuon DVD:n takaisin koteloonsa. Äimistyin ennen kokemattomalla tavalla kun tajusin yhtäkkiä katsovani tyhjää kelkkaa. Sen verran se pökerrytti, että aluksi mietin, että otinkos sen levyn jo illalla talteen. Ei, en sitä tehnyt. Katsoin kelkkaa uudelleen, ja se oli tyhjä. Sitten alkoi naurattaa. Nimi on enne, ajattelin. Elokuvan nimi oli Yksin Jumala ja DVD-soittimeni näköjään päätteli aivan samoin: "Tällä toosalla ei sitten enää muuta katsella!" Tilanne kuitenkin muuttui, kiitos elektroniikkahuoltoliikkeen.
Toimitin juuri vihkimisen kauniissa kirkossamme. Valmistauduin hengessä mielestäni aina kauniiseen ja tärkeää toimitukseen. Kaikki meni normaalisti kunnes sakastiin ilmaantui sulhanen ja bestman. Kumpikin oli nauttinut miestä väkevämpää. Lieneekö jännitys ollut sitten normaalia suurempaa? Siinä se bestman kohta horjui alttarin edessä kirkon kuorissa, kun vihkiminen alkoi. Niin, siitä nimestä tässäkin yhteydessä. Sulhasen ja hänen bestmanina toimineen veljensä nimi on englanniksi Hangover ja ruotsiksi dagen efter. Saattaa pojilla olla aamulla sellainen. Hiukan aikaa mietin, että vihinkö, ja sitten vihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti