Kirkosta eroaminen on vapaaehtoista
Luterilaisesta kirkostamme ja Maaningan seurakunnasta kirjoitetaan nykyään vähän samanlaisin äänenpainoin. Eikä se ihme olekaan, sillä olemmehan osa samaa todellisuutta.
Kirkosta eroaminen on lisääntynyt kaikissa seurakunnissa. Kirkkoa koskevassa lainsäädännössä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana merkittäviä muutoksia. Voimaan ovat tulleet uusi uskonnonvapauslaki ja hautaustoimilaki. Uskonnonvapauslaissa korostuu käsitys positiivisesta uskonnonvapaudesta. Uuden hautaustoimilain tarkoitus oli edistää kansalaisten tasapuolista kohtelua. Kirkkomme evl.fi-sivuilla asiasta kirjoitetaan näin: ”Uusi hautaustoimilaki tuli voimaan 1.1.2004. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaat toimivat edelleen yleisinä hautausmaina, joilta myös kirkkoon kuulumaton vainaja on oikeutettu saamaan hautasijan. Lain mukaan hautaamisesta aiheutuvien maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille niille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaalle.”
Hautaan siunaamisen edellytykset selvitetään aina tapauskohtaisesti. Yksi edellytys on kirkon jäsenyys. Toisen näkökohdan muodostavat omaisten sielunhoidolliset tarpeet. Merkittävä seikka on myös vainajan ”testamentti”. Ketään ei siunata haudan lepoon kristillisesti, jos ihminen eläessään on näin päättänyt. Kirkosta eroaminen on vapaaehtoista. Kun ihminen tietoisesti haluaa sulkea kirkon oven takanaan, niin miksi asia kuoleman jälkeen olisi toisin. Ja kun tuota tasapuolisuutta ajatellaan, niin silloin esille tulee myös suuri kirkkoihin kuuluva enemmistö. Jotain merkitystä kirkon jäsenyydellä tulisi näinkin olla. Jos mitään eroa käytännössä ei ilmene sillä, kuuluuko kirkkoon vai ei, niin mistä silloin on kysymys. Se ei ole suvaitsevaisuutta, vaan sokeutta.
Maaningan seurakunnassa kirkkoon kuulumaton ja pelkästään väestörekisteriin kuuluva ihminen siunataan haudalla. Kelloja ei myöskään soiteta. Jo edellä ilmaisin syyn tähän. Kesällä tämä ei muodosta useinkaan ongelmaa. Kaunis hautausmaa on kaunis ympäristö hautaansiunaamistoimitukselle. En väitä, että käytäntömme olisi vailla ongelmia. Pakosti mieleen tulee ajatus eritasoisista siunaustoimituksista. Vakiintuneen käytännön muuttaminen ei ole ihan helppoa. Siinäkin kohdataan ajatus tasapuolisuudesta. Uutta hautaustoimilakia eivät kaikki kirkon jäsenet ole kokeneet tasapuoliseksi. Kirkon jäsenyyden merkitys on kieltämättä hämärtynyt. Maaningan seurakunta ei tahdo edistää tällaista kehitystä, mutta on valmis keskustelemaan yhteisten käytäntöjen vahvistamisesta.
Arto Penttinen, Maaningan kirkkoherra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti