Joulu juhlista jaloin ? ? ?
Tänään olemme viettäneet loppiaista eli epifanian ja toisin sanoen teofanian juhlaa. Loppiainen sinänsä on varsin tyhjä sana. Sehän merkitsee vain joulukauden päättymistä eli loppumista. Kirkossamme loppiaisen eli epifanian juhlan evankeliumi kertoo itäisen maan tietäjistä. Vanhakirkollinen aihe, Kristuksen kaste, on idän kirkossa tämänpäiväinen aihe. Epifaniassa tai teofaniassa on kysymys Jumalan ilmestymisestä. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on ilmestynyt keskuuteemme. Hänessä Jumala on näyttänyt meille rakkautensa kasvot. Kristuksen kaste kohtaa siinä hetkessä yhden kohokohdistaan, kun Jumala sanoo: ”Sinä olet minun rakas Poikani.” Kirkastusvuorella tullaan kuulemaan nämä sanat ja niiden lisäksi kehotus: ”Kuulkaa häntä!” Me kovin helposti sanomme, että jos Jeesus nyt olisi keskellämme, niin hän tekisi sitä ja tätä, niin tai näin. Näissä ajatuksissa on unohdettu juuri nuo taivaasta kajahtaneet sanat: ”Kuulkaa häntä!” Ilman Kristuksen sanojen ja äänen kuulemista me olemme kristittyinä varsin kajahtaneita. Olemme viime viikkoina juhlineet joulun salaisuutta kirkoissa. Joulu on muutoin rakkauden kaltainen sana, merkityksensä melkein menettänyt. Lainaan meille yhä tarpeellisempia sanoja Vanhasta testamentista: ”Herra sanoi: - Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.” (Jes. 29:13–14)
Joulun suhteen oikea järjestys on tämä: Ensin on odotuksen aika, jota kutsumme adventiksi. Sitten on joulu ja joulun jälkivietto. Yhä maallistuneempi yhteiskunta toimii toisin: Joulua on koko syksy ja huipentuu aattona pukkiin. Jälkivietto on joulupäivänä, jolloin päätä selvitellään niin viinanhöyryistä kuin myös sen myötä tulleista ihmissuhdesotkuista. Vanha sanontakin tuli mieleen: Joulujuhlista jaloin, pikkujouluista kontaten.
Ja vauhti sen kuin vain kiihtyy. Kohta ovat ruuneperit kaupoissa ja laskiaispullat sekä mämmit heti perästä. Kuitenkin niin, että Runebergin päivänä 5.2. torttuja vain tuurilla löytyy kaupan hyllystä. Laskiaispullat menevät usean viikon aikana niin nopsaan ettei niitä enää laskiaistiistaina löydy kaupasta mistään. Kaikki syödään siis etukäteen, oli kyse sitten joulusta, laskiaisesta tai pääsiäisestä. Oi aikoja, oi tapoja! Ei kannattaisi kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa! Hyvää vuodenjatkoa, nyt kun joulusta taas päästiin!
PS: Se kaikkein ensimmäinen joululaulu kajahtaa kymmeniä kertoja sunnuntain ja pyhäpäivien jumalanpalveluksissa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa!” Messussa juhlimme niin joulua kuin pääsiäistä, lähes joka sunnuntai. Tule sinäkin ja tuo tuttusikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti