Olin lauantaina lomani kunniaksi häissä, joista jäi iloinen ja lämmin mieli. Hääjuhla oli mielestäni puhdashenkinen ja ilman hillumisia. Näin toivoisin useamminkin olevan. Hääjuhla oli morsiusparin näköinen. Näin ajattelen ilolla ja toivolla. Häissä oli hyvä ohjelma, ja sen kaiken keskellä muun muassa ihmettelimme, kun nuori mies lausui koko Hymyilevän Apollon vieläpä kokonaan ulkomuistista ja kivasti "näytellen". Tässä ote pitkän pitkästä, hienosta runosta:
"Niin pienet, pienet on piirit maan, mut taivas on suuri ja laaja ja taivas on kuultava korkeuttaan ja taivas on tähtinen, taaja. Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan, ja taivas on rauha täytetyn työn. Se estävi aavehet yön."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti