Ryhmä alkoi, kiitos Herran, ja tietenkin rohkeiden lähimmäisten!

Yksin emme elämänmatkaa tee, toinen toistaan tarvitsee

 

Hengellinen matkakumppanuusryhmä alkoi juuri sillä tavoin kuin odotinkin. Rohkeita immeisiä saapui kirkon kappeliin sunnuntai-iltana yhteensä kuusi itseni lisäksi. Ilta oli lämminhenkinen ja alku rohkaisi ainakin itseäni. Ehkäpä muitakin, mutta jokainen puhukoon omasta puolestaan. Tässä kokoonpanossa ryhmää jatkaa. Muut halukkaat, mutta tällä kerralla estyneet joutuvat odottamaan mahdollista seuraavaa ryhmää. Äsken valmistelin kirjoitusta huomenna alkavalle lähijaksolle Sotkamon Rytilahden Majalla. Aiheena oli varsin haastava ”Syyllisyys vai hengellinen häpeä.” Nyt alkaa väsymys painaa suhteellisen pitkän työpäivän jälkeen. Hyvää yötä Kristus myötä Kiitos tästä päivästä!

"Osallistujia oli illalla 22 ja paikkoja vapaana noin reilut 1000, eli tilaa olisi sinullekin, olitpa normijäsen tai luottamushenkilö!"

Kirkko keskellä kylää, mutta onko seurakunta elämäsi marginaalissa

 

Maaningan kirkon sisäseinistä debatoitiin voimakkaasti vuosia sitten. Tuhatkunta nimeä kertyi sisäseinien valkoiseksi maalaamista vastustavaan listaan. Ei siinä mitään, omalla tavallaanhan se osoittaa, että jokin merkitys kirkolla sentään elämässämme on. Ehkä museona. Muistoissa vahvasti lapsuuden tunnelmat joulukirkoista.

Seinät säilyivät entisellään, mutta nuokaan tuhat ihmistä eivät ole kirkkoa sittenkään täyttäneet. Samalla kuitenkin täytyy todeta, että ei kirkon täyttäminen hinnalla millä hyvänsä ole tavoite- ja toimenpidelistallani mukana. Tästä seuraa se, että niin kauan kuin minulla on valta vaikuttaa asiaan, ei Maaningan kirkossa soi Juice Leskisen musiikki eikä edes Hectorin kappale Lumi teki enkelin eteiseen, vaikka siinä papista puhutaankin. Kirkko on rukouksen huone, jonne mahtuu oikein hyvin kristillisestä uskosta kasvava ilo, jopa riemu. Ja mahtuisi sinne ihmisiäkin, paljon nykyistä enemmän.

Täytyy tunnustaa, että luottamushenkilöitä on oikein ikävä. Heistä kaksi tai kolme osallistuu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Ja kuitenkin he ovat päättämässä vähintään toiminnan raameista. Millä lihaksilla he päättävät, jos ei ole omakohtaisen kokemuksen tuomaa päivitettyä tietoa toiminnasta ja sen edellytyksistä? Enkä tarkoita yksittäisiä kokemuksia, kuten joulukirkko kerran vuodessa. En ole myöskään ajamassa mitään kirkossakäyntipakkoa. Kirkossa ei ole pakko käydä, mutta kyllä se ihan terveellistä on. Jumalanpalveluksen sana ja rukous, sekä musiikki voivat hoitaa uskoa aivan verrattoman yksinkertaisella tavalla. Moni sen tietää ja tuntee.

Moni tunnustaa uskovansa Jumalaan, mutta ei kirkon opettamalla tavalla. Moniko näistä sitten todella tietää, mitä kirkko opettaa. Väitän että noin promille tai kaksi. Usko ei kuitenkaan ole tee itse –talo. Paljon enemmän se on avaimet käteen –paketti. Jumala on uskonut meille kaikille todelliset avaimet elämään: armon ja anteeksiannon. Elämä on Jumalan lahja. Me olemme ja elämme, koska se on Jumalan hyvä tahto. Elämä on myös matka. Kun me liikumme maallisilla matkoillamme, niin joskus saattaa tehdä mieli vähän kaasutella. Juuri silloin liikennemerkit eivät oikein silmää miellytä, vaikka niiden tarkoitus on hyvä ja terveellinen. Samoin on kirkon sanoman laita. Jonakin hetkenä kaikkiin yksityiskohtiin ei oikein osaa samastua, mutta erilaiset kokemukset elämästä voivat avata niiden merkitystä, sitä, että sanomaa on kuitenkin pitkien aikojen kuluessa koeteltu ja se on kestänyt. Raamattu on elämän kirja. Se on meidän rakennuksemme peruskirja. Raamatusta löytyy toki Jumalan lakikin, ja onhan se toki merkitykseltään vähintään perustuslain kaltainen. Harva meistä Suomen perustuslakia tuntee, mutta se turvaa silti meidän kaikkien oikeuksia. Riittäneekö kenelläkään meistä rohkeus turhentamaan perustuslakia? Miksi me emme sitten arvostaisi sitä elämän kirjaa, jolla kaikki lopulta lepää. Jos suljemme Raamatun kannet ja annamme sen pölyttyä kirjahyllyn nurkassa, niin mitä me sillä voitamme. Jos siirrämme Jumalan elämämme marginaaliin, emme tee sitä todellisuudessa, vain marginalisoimme oman itsemme, sillä silloin emme tiedä mistä tulemme, keitä olemme ja mihin olemme menossa.

Jumala ei ole riippuvainen ihmisen käsityksistä, eikä edes uskostamme. Meihin ihmisiin kuitenkin vaikuttavat erilaiset jumalakuvat. Jumala ei ole sama kuin inhimilliset käsitykset hänestä. Tämän pohjalta kysynkin, että missä määrin voimme todellisuudesta, jossa elämme, sälyttää vastuuta kirkolle tai Jumalalle, jos emme anna kummallekaan sijaa muualla kuin marginaalissa, tyhjäksi jäävässä seremoniallisuudessa. Tarkoitan esimerkiksi kirkkohäitä sen tähden, että saataisiin hörhelöiset prinsessahäät kalliilla rahalla. Kun nykyään halutaan perehtyä rakkauteen, luetaan roskalehtiä. Kestävintä tekstiä koskien rakkautta löytyy Raamatusta, joka todellakin kannattaa avata. Jos itsestä tuntuu, ettei lukemaansa ymmärrä, niin sitä varten on seurakuntasi pappeineen, jumalanpalveluksineen ja raamattupiireineen. Tule sellaisena kuin olet, niin tulet myös sellaiseksi joka olet: luotu ja lunastettu, Jumalan silmissä kaunis ja ainutkertainen.

Kristus kysyy sinulta: Minä olen ylösnousemus ja elämä... Uskotko tämän?

Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret! Kristuksen pyhä ylösnousemus merkitsee monia tärkeitä ja iloisia asioita:
+ Kirkko on olemassa maailmassa, mutta ei maailmasta
+ Me saamme olla kristittyjä tässä maailmassa
+ Jumalan tahdon noudattaminen tuottaa rauhaa
+ Ylösnousemus on armon ja anteeksiantamuksen ikuinen lähde
+ Meidät on kastettu Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen, kaste ei siis ole mikään nimenantotilaisuus, vaan Jumala kutsuu meitä kaikkia nimeltä. Kaste on Jumalan teko, jota ei voi koskaan pyyhkiä pois. Kaste osoittaa Jumalan rakkauden, jota me emme voi ansaita millään tavoin, eikä tarvitsekaan
+ Me tiedämme paremmin myös suuren ja pyhän perjantain, eli pitkäperjantain merkityksen
+ Pääsiäinen on sekä ristin juhla, että ylösnousemuksen juhla
+ Ylösnousemuksessa Kristus astui huomiseemme, jossa hän meitä odottaa.

Pax et bonum! Rauhaa ja siitä koituvaa hyvää!
Kristus sanoo: Rauha teille!

Esirukouksin,
Arto-pappi

Elämä on yhteinen ja jaettavissa oleva todellisuus

UUTTA!!! Matkakumppanuusryhmä

aloittaa kirkon kappelissa su 26.4. klo 18.

Mukaan mahtuu 5-8 uskonelämästä kiinnostunutta osallistujaa.

Mukaan tarvitaan avaraa mieltä. 5 kokoontumiskertaa.

Lisätietoja antaa Arto-pappi, puh. 050 401 9120, arto.penttinen@evl.fi

Tämä toiminta liittyy hengellisen matkakumppanuuden kurssiin, johon Arto-pappi osallistuu parhaillaan. Ryhmässä voimme kulkea kappaleen matkaa rinta rinnan, vailla oikeassaolemisen tarvetta tai pakkoa, annamme tilaa toisillemme ja samalla itsellemme.

 

Tavoitelkaa Sanan maitoa, jonka tuoreuden takaa Pyhä Henki, eläväksi tekijä

Ajankohta: 1. sunnuntai pääsiäisestä (19.4.2009)

Otsikko: Ylösnousseen todistajia

Evankeliumi. Luuk. 24: 36–49

Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
    Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta."

Arto Penttisen saarna Maaningan kirkossa

 

Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!

Kristuksessa rakkaat sanankuulijat! Haluan ensiksi palauttaa mieleemme pyhän Vapahtajamme nimet: Jeesus ja Immanuel. Enkeli oli ilmoittanut nämä nimet jo edeltä käsin. Kummallakin on erityinen merkitys. Jeesus merkitsee ”häntä, joka pelastaa kansansa sen synneistä”, ja Immanuel merkitsee ”Jumala on meidän kanssamme”. Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisessä nämä nimet toteutuvat suurella merkityksellä. Jeesus ei ole siis vain esimerkillinen ihminen, jollaisena hän sentään on tainnut kelvata taannoin kommunisteillekin. Jeesus on Jumalan Poika, siis Jumala ja ihminen, Valo Valosta, siis meidän turvallisin valomme. Vain Jumala voi pelastaa syntisen ja monin tavoin langenneen ihmisen. Vain ihmiseksi tullut Jumala voi lunastaa luodun vapaaksi synnin ja kuoleman vankeudesta. Jumalan siis täytyi syntyä ihmiseksi, ja ainoan viattoman täytyi kärsiä ja kuolla. Ja vaikka sanomme sanan ”täytyi”, Jeesus teki tämän kaiken vapaasta tahdostaan. Tässä kohden me emme ole olleet vain hitaita käsittämään tätä, vaan järkemme ei yksinkertaisesti saavuta pyhiä salaisuuksia, kuten Jeesuksen neitseellistä syntymää ja hänen ristinkuolemaansa. Suuren perjantain, meikäläisittäin pitkäperjantain ehtoopalveluksessa tämä tulee esiin: ”Tänään nähdään tapahtuvan kauhea ja hämmästyttävä salaisuus: Käsillä koskettamaton pidätetään. Hän, joka päästi Aadamin vapaaksi kirouksesta, sidotaan; joka itse tutkii sydämet ja sisimmäiset, laittomasti tutkitaan; joka on sulkenut syvyyden, suljetaan vankilaan; Pilatuksen edessä seisoo hän, jonka edessä taivaalliset voimat vavisten seisovat. Luoja saa iskuja luodun kädestä. Ristin puuhun tuomitaan se, joka itse tuomitsee eläviä ja kuolleita. Hautaan kätketään helvetin hävittäjä. Oi kärsivällinen Herra, Sinä kaikki laupiaasti kannat ja pelastat kaikki ihmiset kirouksesta. Kunnia olkoon Sinulle.”

Seuraavaksi haluan kohdistaa huomiomme sanoihin ”Rauha teille!”, jotka Ylösnoussut lausuu seuraajilleen, apostoleille. Ylösnoussut Kristus Jeesus on meidän rauhamme. Näin Jeesus itse muistuttaa sanoista, joita luemme omasta virsikirjastamme: ”Rauha ei saavu, jos emme taivu Luojamme tahtoa noudattamaan. Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse ainoan turvamme melskeissä maan.” (Vk. 590) Tämä maailma on täynnä levottomuutta ja sotia, koska ihminen ei ole taipunut noudattamaan kaikkivaltiaan ja armollisen, ihmisiä rakastavan Jumalan tahtoa. Jeesuksen sanat - rauha teille! – liittyvät hänen sanoihinsa, joiden mukaan ”hänen nimessään on saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista”. Parannuksen saarnaaminen ei siis ole koskaan lähimmäisen sitomista. Parannuksen saarnaaminen on sitä, että ymmärrämme, että kaikki ovat tehneet syntiä, niin siivosyntiset kuin julkisyntisetkin. Parannuksen saarnaaminen on sitä, että ymmärrämme, ettei Jeesus tullut maailmaan sulautuakseen ja samaistuakseen kaikkeen inhimilliseen menoon. Jeesus tuli vapauttamaan luodun synnin ja kuoleman vallasta. Parannuksen saarnaaminen on siis kaukana syyllistämisestä, josta kristittyjen tulisikin pyytää anteeksi lukemattomien sukupolvien ajalta. Pääsiäisstikiiroissa veisataan osuen pääsiäisen sanoman ytimeen: ”Veljet, sanokaamme myös vihollisillemmekin: antakaamme kaikki ylösnousemisen tähden anteeksi, ja näin huutakaamme: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”

Kristuksessa rakkaat sanankuulijat! Vielä tahdon tähdentää, että kuulemamme evankeliumi osoittaa, että Jumalan sanan ymmärtäminen ilman Pyhän Hengen apua ja tukea on mahdotonta. Kun Raamattua luetaan ja tutkitaan ilman rukousta, todellinen rukous on aina Pyhän Hengen työtä, päädytään ihan mihin tahansa, vai miten se oli. Raamattua voi toki lukea monessa mielessä ja näin on tapahtunutkin. Raamattua voi lukea vaikkapa verrattomana seikkailukirjana, josta jännitystä ja vaarallisia tilanteita ei tule puuttumaan. Raamatusta löydämme verrattoman kohdan avaamaan ymmärrystämme: ”Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä." Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: - Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä. Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.” (Ap. t. 8:27–35) Jeesus sanoi suuresta auttajastamme ja uskomme vahvistajasta näin: ” Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:26–27) Ylösnoussut Kristus sanoo sinulle ja minulle, kaikille jotka uskovat ja jotka eivät usko: ”Rauha teille!” Kristuksen katse on valoisa, ja suorastaan kristallinkirkas. Hänen sanansa ovat täynnä täydellisen rakkauden lämpöä, armoa ja anteeksiantamusta: ”ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm. 21:4) On uuden kuuliaisuuden aika!

 

 

Me tarvitsemme sunnuntaita ja ylösnousemusiloa!

Kristuksen pyhä ylösnousemus on monen asian perusta ja ydin kristityn elämässä. Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, niin turhaa on meidän uskomme. Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, niin kirkkoa ei olisi lainkaan tässä maailmassa. Jos Kristusta ei ole herätetty, miten me saisimme anteeksi mitään? Jos Kristusta ei ole herätetty, niin meitä ei olisi kastettu oikein. Jos Kristusta ei ole herätetty, miten me tietäisimme mitään ristinuhrista ja Golgatan pimeydestä. Kristuksen ylösnousemus on tosiasia, vaikka järkemme sen kieltäisi. Onhan Jumalakin olemassa, vaikka emme häneen uskoisikaan. Kristuksen ylösnousemus on varmin toivo omasta ylösnousemuksestamme. Jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen sen jälkeen kun pyhä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisjuhla jää muistoihin. Siksi sunnuntaihin kuuluu pyhä messu joka kerta.

Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi!

Pääsiäinen kutsuu uuteen kuuliaisuuteen!

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA – TOTISESTI NOUSI!

Hyvää ja siunattua juuri alkanutta pääsiäisviikkoa! Ortodoksisessa perinteessä tätä viikkoa kutsutaan kirkkaaksi viikoksi. Viikkoa juhlitaan esimerkiksi siten, että ortodoksisten kirkkojen kelloja saapi soitella kuka tahansa ja ymmärtääkseni oikeastaan milloin tahansa. Näin juhlariemu saa kuuluvan ilmaisun. Minä en oikein ymmärrä, miksi me luterilaiset kristityt emme jaa kovinkaan paljon tätä raikasta juhlariemua. Ylösnousemus on täydellisen armon suuri ja käsittämätön ihme. Järki ei sitä löydä eikä käsitä, mutta Pyhän Hengen synnyttämä usko avaa sydämen portit ihan apposelleen.

Me käytämme kovin laimeaa tervehdystä, joka kuuluu näin: ”Hyvää pääsiäistä!” Ei siinä riemu juuri välity. Kun saavuin aamulla kirkkoon, saatettiin sanoa vain ”terve!”. Ihan kuin olisi tavallinen arkiaamu, vaikka kyseessä on kirkkovuoden keskus, uskon ydin ja kasteen perusta. Pääsiäinen on juhlien juhla. Pääsiäisen juhla-aikaa kestää 50 päivää ei siis helluntaihin. Juhlien juhla ei siis ole jäänyt jo taakse, vaan se on vasta alkanut ja siis alkumetreillään.

Luterilaisessa evankeliumikirjassa on raamatuntekstit ja rukoukset pääsiäisviikon jokaista päivää varten, vain jumalanpalveluselämä puuttuu. Tietysti yksi asia on se, että tulevatko uskovat kirkkoon enää juhlaviikolla, kun piinaviikko ja pääsiäinen ovat vieneet kaikki voimat. Me kuljemme harhaan, jos emme astu uuteen kuuliaisuuteen, johon pyhän pääsiäisen sanoma kutsuu meitä kaikkia.

Liitän tähän pyhän Paavalin tekstiä: ”Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä... Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.” (1. Kor. 5:4-8)

Kristus nousi kuolleista! Siinäpä paljon "täräkämpi" tervehdys kuin se "hyvää pääsiäistä."

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA – TOTISESTI NOUSI (suomi)

 

KRISTUS ÄR UPPSTÅNDEN – SANNERLIGEN UPPSTÅNDEN (ruotsi)

 

KRISTOS NOUZI KUOLENNOIZ – TOVESSAH NOUZI (karjala)

 

KRISTAS KAGGÖÖDI JAMM´JEST – TUODI KAGGÖÖDI (kolttasaame)

 

KRISTUS ER OPPSTANDEN – SANNELIG OPPSTANDEN (norja)

 

KRISTUS ER OPSTANDEN – SANDELIG OPSTANDEN (tanska)

 

KRISTUS ER UPPRISINN – SANNARLEGA UPPRISINN (islanti)

 

HRISTÓS VOSKRÉSE – VOISTINU VOSKRÉSE (kirkkoslaavi)

 

HRISTÓS ANÉSTI – ALITHÓS ANÉSTI (kreikka)

 

CRISTUS RESURREXIT – VERE RESURREXIT (latina)

 

KRISTUS ON ÜLESTÕUSNUD – TOESTI ÜLESTÕUSNUD (viro)

 

CHRIST IS RISEN – INDEED IS RISEN (englanti)

 

KRISZTUS FELTÁMADT – IGAZAN FELTÁMADT (unkari)

 

CHRIST EST RESSUSCITÉ – EN VÉRITÉ IL EST RESSUSCITÉ (ranska)

 

CHRISTO E RISORTO – VERAMENTE E RISORTO (italia)

 

CHRISTO HA RESUCITADO – EN VERDAD HA RESUCITADO (espanja)

 

KRISTUS KÉLÉSI – IŠTIKRU´ JU´ KÉLÉSI (liuettua)

 

CHRISTO RELEVIGIS EL LA MORTINTOJ – VERE RELEVIGIS (esperanto)

 

CHRISTUS IST AUFERSTANDEN – ER IST WAHRHAFTIG AUFERSTANDEN (saksa)

 

QOM MORAN MEN QABRO – SHARIRO ITH QOM (aramea/syyria)

 

AL-MASSIAH QAAM – HAKKAN QAAM (arabia)

 

HRISTÓS AFTÓNF – ALITHÓS AFTÓNF (kopti)

 

HRUSTIS HARAYAVEY MERELOTZ – ORHINAL E HAROUTIM HRISTOSI (armenia)

 

KRISTE ARSDGA – TŠEŠMAITAD ARSDGA (gruusia)

 

HRISTOS ULDZYSÁ SULTÍS – ZEM IK ULDZYSÁ SULTÍS (udmurtti)

 

HRISTOS A ÍNVIAT – ADEVARAT A ÍNVIAT (romania)

 

KRISHTI U NGJALL – VÉRTET U NGJALL (albania)

 

CHRISTUS IS OPGESTAAN – HIJ IS WAARLIJK OPGESTAN (hollanti)

 

HRISTOS UVASKRJÓS – SOPRAVDU UVASKRJÓS (valkovenäjä)

 

CHRYSTUS ZMARTWYCHWSTAL – ZAPRAWDE ZMARTWYCHWSTAL (puola)

 

KRISTUS VSTAL Z MRTVYCH – VPRAVDE VSTAL Z MRTVYCH (tsekki)

 

HRISTOS VÁSKRSE – VAISTINU VÁSKRSE (serbia)

 

HRISTOS VOSKRESE – NAISTINA VOSKRESE (bulgaria)

 

HRISTOS VOSKRES – VOISTINU VOSKRES (ukraina)

 

HARISTOS UKATSU – ZITSUMI UKATSU (japani)

 

KRISTU UDHITHANAI – AVAN SATHAYAMAYUM UDHITHANAI (malayalam)

 

KRISTO AMEFUFUKA – KWELI AMEFUFUKA (swahili)

 

KRISTO AZUUKIDDE – KYAMAZIMA AZUUKIDDE (luganda)

 

KRISTO NI MURIÛKU – NI MURIÛKU NAMA (kikuyu)

 

KRISTO ASIMUKUSE – ASIMUKUSHE TOTÓ (luhya)

 

KRISTO ANYAN – AMPA WANYAN (twi)

 

KRISTUS AKUI YA SON – AKUI YA SON BEBELA (beti)

 

KRISTUSAQ ONGOIHTAQ – ILAAMUN ONGOIHTAQ (aleutti)

 

Suurimman ilon odotuksessa hiljaisena lauantaina

Suomalainen meno ihmetyttää

 

Hiljaisesta viikosta puhutaan jälleen pääsiäisviikkona, vaikka hiljaisen viikon aloittaa Palmusunnuntai, jonka kirkollisena aiheena on ”Kunnian kuninkaan alennustie”. Pääsiäisviikko ei todellakaan ole se viikko, jolloin Jeesus ratsastaa kohti Jerusalemia ja kuolemaansa, jolloin ainoa viaton laittomasti vangitaan, ”tutkitaan” ja tuomitaan. Kun tätä tekstiä kirjoitan, on hiljainen lauantai, jolloin Kirkko muistaa Jeesuksen haudassa oloa. Suru ja murhe elävät monin tavoin maan päällä. Jeesuksen kuolemaa surraan, mutta samalla myös maailman nykyistä menoa. Kirkkoa pidetään historian jäänteenä, vaikka tosiasia on se, että jos Kirkko olisi olemassa vain ihmisten keksintönä, niin sen taru olisi tukehtunut omaan mahdottomuuteensa jo kaksi vuosituhatta sitten.

Vielä vähän aikaa, ja sitten on oikea aika toivottaa hyvää pääsiäistä sanoen Kristus nousi kuolleista! Hyvää pääsiäistä on toivoteltu hiljaisella viikolla ja jo ennen sitäkin varmaan. Mutta miten toivottaa hyvää pääsiäistä pitkäperjantaina?! Toivotammeko me hyvää päivää kun kuulemme että kohtaamamme ihminen on menettänyt rakkaansa? Onko se hyvä päivä? Me nykysuomalaiset emme Jeesuksen kuolemaa taida paljon surra. Pitkäperjantaina on tanssittu jo monet kerrat. Samoin tivolit ovat jo täydessä vauhdissa. Olen joskus kuullut, että pitkäperjantaita olisi toivottu hääpäiväksikin. Olisihan siinä juhlapäivä, kirkko mustissa väreissä ilman kynttilöitä ja kukkia. Jos jotain tänä päivänä surraan, niin vissiin sitä, että pitkäperjantaina eivät kaupat ole auki. Kauppaan pitäisi aina päästä.

Toisin on sivistysmaissa. Kun olen käynyt maissa, joissa katolinen kirkko on enemmistökirkko, olen iloinnut kirkoista, jotka pitävät ovensa auki. Olen iloinnut niistä kristityistä, jotka astuvat kirkkoon rukoilemaan arkisinkin. Olen iloinnut, että rukoilevaa kirkkokansaa on kirkon täydeltä. Katolisessa kirkossa ei koskaan liene vähätelty jumalanpalveluselämään osallistumisen merkitystä. Katolisessa kirkossa ei koskaan liene pidetty ongelmana tapakristillisyyttä. Meidänkin olisi hyvä muistaa vanha sanonta: kun varjelet tapaa, tapa varjelee sinua.

Jälleen tänä keväänä on korostettu mediassa, että katolilaiset ja ortodoksit paastoavat, ja että ortodoksit viettävät pääsiäistä. Sunnuntai on kuitenkin kaikille kristityille viikoittainen pääsiäisjuhla. Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen on kirkkovuoden, jumalanpalveluselämän ja uskonelämän keskus. Pääsiäinen antaa joululle nimen Vapahtajan syntymäjuhla. Pääsiäinen tarvitsee puolestaan joulua, sillä vain ihmiseksi syntynyt Jeesus oli mahdollinen sijaisuhri ajatellen valtaisaa ihmiskunnan velkataakkaa.

Tätä velkataakkaa eivät lainkaan kaikki ymmärrä. Synnistä puhuminen on monen mielestä vanhanaikaista. Minä en ainakaan ole tehnyt syntiä, sanoo moni avionrikkoja. Niin uhrista tulee syytetty syyllinen. Silloin ei hirsi omassa silmässä ole näkynyt. Synnistä on puhuttava, mutta sormella osoittelu on silti turhaa ja väärin. Meidän tehtävämme ei ole vikoilu, vaan itse kunkin on katsottava Kristuksen ristiin ja tunnustettava: minun syystäni, minun syystäni, minun suuresta syystäni. Synnintuntoa emme voi siirtää syyttelemällä. Synnintunnon voi herättää vain Jumalan Pyhä Henki. Synnintunto on vakava, mutta silti tarpeellinen asia, sillä siitä muodostuu oikeastaan pelastuksen portti.

Vietämme parhaillaan ristin pääsiäistä. Koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja huomennakin, on meidän ymmärrettävä osallisuutemme ristin salaisuuteen. Eivät vain miehet kaksi tuhatta vuotta sitten haavoittaneet Jeesusta, vaan niin teemme mekin, mutta yhtä kaikki, hänen haavojensa hinnalla kaikki ovat parantuneet, ei automaattisesti, vaan ehdottomasti uskon kautta.

Ensi yö, pyhä yö aloittaa ylösnousemuksen juhlinnan. Pimeyteen syttyy valo. Valo antaa elämän koko maailmalle. Valo kutsuu uuteen kuuliaisuuteen:

 

”Jumalamme saapui kerran ihmisenä päälle maan. Vielä elää sana Herran, Ja se sydämissä syttyy loistamaan, loistamaan. Jeesus tahtoo yhä viedä seuraajiaan maailmaan. Vielä kaikki eivät tiedä, Että syyllinen saa levon teoistaan, teoistaan.

Jos nyt Jeesus uskon liekin sytyttänyt sinuun on, Häntä seuraa, tie minne viekin. Et ole yksin, et turvaton. Herran liekin anna palaa! Anna kasvaa rakkauden, Kunnes tuli valtaa alaa, Ja valo saapuu luo jokikisen.

Maailmalle päivä koittaa. Uusi aamu sarastaa. Pelon vallan Kristus voittaa. Valo kirkkaampi on tuskaa, kuolemaa. Palavina valvokaamme, työtä tehden, rukoillen. Vielä Herran nähdä saamme. Kun hän saapuu, tuoden rauhan ikuisen."

(Liekit-musikaalista, P Simojoki)

Via crucis - ristin tie

Kunnian kuninkaan alennustie

Hiljainen viikko on alkanut. Se alkoi jo eilen, palmusunnuntaina. Millä tavalla tämä viikko on hiljainen? Tuskin se on hiljainen korvissamme. Samat arjen melut ja äänet soivat korvissamme. Eivät olleet hiljaisia tapahtumat Jeesuksenkaan ympärillä. Päinvastoin. Sekamelskaa ja sekasortoista hälinää riitti. Mutta kun Raamatun valossa ryhdymme tarkastelemaan tapahtumia matkalla Jerusalemiin, saatamme kohdata todellisen hiljaisen viikon. Tapahtumat ovat niin suuria ja järkyttäviä, että ne salpaavat hengityksenkin. Ainoa tosi viaton kärsii. Jeesusta herjataan ja lyödään kaksin verroin, ja tämäkin ilmaus tuntuu vähättelyltä. Sanat eivät voi kuvata viattoman kärsimystä. Sanat eivät voi tavoittaa näitä kauheuksia.

Sekin saattaa järkyttää, ettei näin olisi tarvinnut tapahtua, jos asiaa ajatellaan vain inhimilliseltä kannalta. Jeesuksen ei olisi tarvinnut suostua. Hän olisi voinut antaa kärsimyksen maljan mennä ohitseen. Jeesus teki kaiken vapaaehtoisesti: ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme.” (Room. 5:6-7)

Jumalan siis täytyi tulla ihmiseksi, ja Jeesuksen syntyä veljeksemme. Tämä tapahtui meidän pelastuksemme tähden. Kukaan ihminen ei voinut sovittaa suurta rakkaudenvelkaa, mutta ihmisen se täytyi kuitenkin tehdä. Jumala luopui omastaan. Jeesus, joka oli rikas, tuli köyhäksi, jotta me hänen köyhyydestään rikastuisimme: ”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:17–18)

Kysymys ei ole vain kahden vuosituhannen takaisista tapahtumista. Hiljainen viikko nykyistää nuo tapahtumat, sillä ne ovat tapahtuneet myös meidän tähtemme. Ihminen ei ole muuttunut. Maailma on yhä vieläkin täynnä väkivaltaa ja kaikkea pahaa. Moni haluaisi unohtaa Jeesuksen, vaikka hän tarjoaa elämän ja todellisen yltäkylläisyyden. Olemme lukeneet ja kuulleet ateistien kampanjoista, jotka kyseenalaistavat jumalauskon. Jumala ei ole riippuvainen ihmisistä. Hänen olemassaolonsa ei tarvitse edes meidän uskoamme. Jumala on rakkaus, mutta ei sellainen rakkaus, mistä maailma puhuu. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa…