Me tarvitsemme sunnuntaita ja ylösnousemusiloa!

Kristuksen pyhä ylösnousemus on monen asian perusta ja ydin kristityn elämässä. Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, niin turhaa on meidän uskomme. Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, niin kirkkoa ei olisi lainkaan tässä maailmassa. Jos Kristusta ei ole herätetty, miten me saisimme anteeksi mitään? Jos Kristusta ei ole herätetty, niin meitä ei olisi kastettu oikein. Jos Kristusta ei ole herätetty, miten me tietäisimme mitään ristinuhrista ja Golgatan pimeydestä. Kristuksen ylösnousemus on tosiasia, vaikka järkemme sen kieltäisi. Onhan Jumalakin olemassa, vaikka emme häneen uskoisikaan. Kristuksen ylösnousemus on varmin toivo omasta ylösnousemuksestamme. Jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen sen jälkeen kun pyhä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisjuhla jää muistoihin. Siksi sunnuntaihin kuuluu pyhä messu joka kerta.

Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi!

Pääsiäinen kutsuu uuteen kuuliaisuuteen!

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA – TOTISESTI NOUSI!

Hyvää ja siunattua juuri alkanutta pääsiäisviikkoa! Ortodoksisessa perinteessä tätä viikkoa kutsutaan kirkkaaksi viikoksi. Viikkoa juhlitaan esimerkiksi siten, että ortodoksisten kirkkojen kelloja saapi soitella kuka tahansa ja ymmärtääkseni oikeastaan milloin tahansa. Näin juhlariemu saa kuuluvan ilmaisun. Minä en oikein ymmärrä, miksi me luterilaiset kristityt emme jaa kovinkaan paljon tätä raikasta juhlariemua. Ylösnousemus on täydellisen armon suuri ja käsittämätön ihme. Järki ei sitä löydä eikä käsitä, mutta Pyhän Hengen synnyttämä usko avaa sydämen portit ihan apposelleen.

Me käytämme kovin laimeaa tervehdystä, joka kuuluu näin: ”Hyvää pääsiäistä!” Ei siinä riemu juuri välity. Kun saavuin aamulla kirkkoon, saatettiin sanoa vain ”terve!”. Ihan kuin olisi tavallinen arkiaamu, vaikka kyseessä on kirkkovuoden keskus, uskon ydin ja kasteen perusta. Pääsiäinen on juhlien juhla. Pääsiäisen juhla-aikaa kestää 50 päivää ei siis helluntaihin. Juhlien juhla ei siis ole jäänyt jo taakse, vaan se on vasta alkanut ja siis alkumetreillään.

Luterilaisessa evankeliumikirjassa on raamatuntekstit ja rukoukset pääsiäisviikon jokaista päivää varten, vain jumalanpalveluselämä puuttuu. Tietysti yksi asia on se, että tulevatko uskovat kirkkoon enää juhlaviikolla, kun piinaviikko ja pääsiäinen ovat vieneet kaikki voimat. Me kuljemme harhaan, jos emme astu uuteen kuuliaisuuteen, johon pyhän pääsiäisen sanoma kutsuu meitä kaikkia.

Liitän tähän pyhän Paavalin tekstiä: ”Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä... Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.” (1. Kor. 5:4-8)

Kristus nousi kuolleista! Siinäpä paljon "täräkämpi" tervehdys kuin se "hyvää pääsiäistä."

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA – TOTISESTI NOUSI (suomi)

 

KRISTUS ÄR UPPSTÅNDEN – SANNERLIGEN UPPSTÅNDEN (ruotsi)

 

KRISTOS NOUZI KUOLENNOIZ – TOVESSAH NOUZI (karjala)

 

KRISTAS KAGGÖÖDI JAMM´JEST – TUODI KAGGÖÖDI (kolttasaame)

 

KRISTUS ER OPPSTANDEN – SANNELIG OPPSTANDEN (norja)

 

KRISTUS ER OPSTANDEN – SANDELIG OPSTANDEN (tanska)

 

KRISTUS ER UPPRISINN – SANNARLEGA UPPRISINN (islanti)

 

HRISTÓS VOSKRÉSE – VOISTINU VOSKRÉSE (kirkkoslaavi)

 

HRISTÓS ANÉSTI – ALITHÓS ANÉSTI (kreikka)

 

CRISTUS RESURREXIT – VERE RESURREXIT (latina)

 

KRISTUS ON ÜLESTÕUSNUD – TOESTI ÜLESTÕUSNUD (viro)

 

CHRIST IS RISEN – INDEED IS RISEN (englanti)

 

KRISZTUS FELTÁMADT – IGAZAN FELTÁMADT (unkari)

 

CHRIST EST RESSUSCITÉ – EN VÉRITÉ IL EST RESSUSCITÉ (ranska)

 

CHRISTO E RISORTO – VERAMENTE E RISORTO (italia)

 

CHRISTO HA RESUCITADO – EN VERDAD HA RESUCITADO (espanja)

 

KRISTUS KÉLÉSI – IŠTIKRU´ JU´ KÉLÉSI (liuettua)

 

CHRISTO RELEVIGIS EL LA MORTINTOJ – VERE RELEVIGIS (esperanto)

 

CHRISTUS IST AUFERSTANDEN – ER IST WAHRHAFTIG AUFERSTANDEN (saksa)

 

QOM MORAN MEN QABRO – SHARIRO ITH QOM (aramea/syyria)

 

AL-MASSIAH QAAM – HAKKAN QAAM (arabia)

 

HRISTÓS AFTÓNF – ALITHÓS AFTÓNF (kopti)

 

HRUSTIS HARAYAVEY MERELOTZ – ORHINAL E HAROUTIM HRISTOSI (armenia)

 

KRISTE ARSDGA – TŠEŠMAITAD ARSDGA (gruusia)

 

HRISTOS ULDZYSÁ SULTÍS – ZEM IK ULDZYSÁ SULTÍS (udmurtti)

 

HRISTOS A ÍNVIAT – ADEVARAT A ÍNVIAT (romania)

 

KRISHTI U NGJALL – VÉRTET U NGJALL (albania)

 

CHRISTUS IS OPGESTAAN – HIJ IS WAARLIJK OPGESTAN (hollanti)

 

HRISTOS UVASKRJÓS – SOPRAVDU UVASKRJÓS (valkovenäjä)

 

CHRYSTUS ZMARTWYCHWSTAL – ZAPRAWDE ZMARTWYCHWSTAL (puola)

 

KRISTUS VSTAL Z MRTVYCH – VPRAVDE VSTAL Z MRTVYCH (tsekki)

 

HRISTOS VÁSKRSE – VAISTINU VÁSKRSE (serbia)

 

HRISTOS VOSKRESE – NAISTINA VOSKRESE (bulgaria)

 

HRISTOS VOSKRES – VOISTINU VOSKRES (ukraina)

 

HARISTOS UKATSU – ZITSUMI UKATSU (japani)

 

KRISTU UDHITHANAI – AVAN SATHAYAMAYUM UDHITHANAI (malayalam)

 

KRISTO AMEFUFUKA – KWELI AMEFUFUKA (swahili)

 

KRISTO AZUUKIDDE – KYAMAZIMA AZUUKIDDE (luganda)

 

KRISTO NI MURIÛKU – NI MURIÛKU NAMA (kikuyu)

 

KRISTO ASIMUKUSE – ASIMUKUSHE TOTÓ (luhya)

 

KRISTO ANYAN – AMPA WANYAN (twi)

 

KRISTUS AKUI YA SON – AKUI YA SON BEBELA (beti)

 

KRISTUSAQ ONGOIHTAQ – ILAAMUN ONGOIHTAQ (aleutti)

 

Suurimman ilon odotuksessa hiljaisena lauantaina

Suomalainen meno ihmetyttää

 

Hiljaisesta viikosta puhutaan jälleen pääsiäisviikkona, vaikka hiljaisen viikon aloittaa Palmusunnuntai, jonka kirkollisena aiheena on ”Kunnian kuninkaan alennustie”. Pääsiäisviikko ei todellakaan ole se viikko, jolloin Jeesus ratsastaa kohti Jerusalemia ja kuolemaansa, jolloin ainoa viaton laittomasti vangitaan, ”tutkitaan” ja tuomitaan. Kun tätä tekstiä kirjoitan, on hiljainen lauantai, jolloin Kirkko muistaa Jeesuksen haudassa oloa. Suru ja murhe elävät monin tavoin maan päällä. Jeesuksen kuolemaa surraan, mutta samalla myös maailman nykyistä menoa. Kirkkoa pidetään historian jäänteenä, vaikka tosiasia on se, että jos Kirkko olisi olemassa vain ihmisten keksintönä, niin sen taru olisi tukehtunut omaan mahdottomuuteensa jo kaksi vuosituhatta sitten.

Vielä vähän aikaa, ja sitten on oikea aika toivottaa hyvää pääsiäistä sanoen Kristus nousi kuolleista! Hyvää pääsiäistä on toivoteltu hiljaisella viikolla ja jo ennen sitäkin varmaan. Mutta miten toivottaa hyvää pääsiäistä pitkäperjantaina?! Toivotammeko me hyvää päivää kun kuulemme että kohtaamamme ihminen on menettänyt rakkaansa? Onko se hyvä päivä? Me nykysuomalaiset emme Jeesuksen kuolemaa taida paljon surra. Pitkäperjantaina on tanssittu jo monet kerrat. Samoin tivolit ovat jo täydessä vauhdissa. Olen joskus kuullut, että pitkäperjantaita olisi toivottu hääpäiväksikin. Olisihan siinä juhlapäivä, kirkko mustissa väreissä ilman kynttilöitä ja kukkia. Jos jotain tänä päivänä surraan, niin vissiin sitä, että pitkäperjantaina eivät kaupat ole auki. Kauppaan pitäisi aina päästä.

Toisin on sivistysmaissa. Kun olen käynyt maissa, joissa katolinen kirkko on enemmistökirkko, olen iloinnut kirkoista, jotka pitävät ovensa auki. Olen iloinnut niistä kristityistä, jotka astuvat kirkkoon rukoilemaan arkisinkin. Olen iloinnut, että rukoilevaa kirkkokansaa on kirkon täydeltä. Katolisessa kirkossa ei koskaan liene vähätelty jumalanpalveluselämään osallistumisen merkitystä. Katolisessa kirkossa ei koskaan liene pidetty ongelmana tapakristillisyyttä. Meidänkin olisi hyvä muistaa vanha sanonta: kun varjelet tapaa, tapa varjelee sinua.

Jälleen tänä keväänä on korostettu mediassa, että katolilaiset ja ortodoksit paastoavat, ja että ortodoksit viettävät pääsiäistä. Sunnuntai on kuitenkin kaikille kristityille viikoittainen pääsiäisjuhla. Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen on kirkkovuoden, jumalanpalveluselämän ja uskonelämän keskus. Pääsiäinen antaa joululle nimen Vapahtajan syntymäjuhla. Pääsiäinen tarvitsee puolestaan joulua, sillä vain ihmiseksi syntynyt Jeesus oli mahdollinen sijaisuhri ajatellen valtaisaa ihmiskunnan velkataakkaa.

Tätä velkataakkaa eivät lainkaan kaikki ymmärrä. Synnistä puhuminen on monen mielestä vanhanaikaista. Minä en ainakaan ole tehnyt syntiä, sanoo moni avionrikkoja. Niin uhrista tulee syytetty syyllinen. Silloin ei hirsi omassa silmässä ole näkynyt. Synnistä on puhuttava, mutta sormella osoittelu on silti turhaa ja väärin. Meidän tehtävämme ei ole vikoilu, vaan itse kunkin on katsottava Kristuksen ristiin ja tunnustettava: minun syystäni, minun syystäni, minun suuresta syystäni. Synnintuntoa emme voi siirtää syyttelemällä. Synnintunnon voi herättää vain Jumalan Pyhä Henki. Synnintunto on vakava, mutta silti tarpeellinen asia, sillä siitä muodostuu oikeastaan pelastuksen portti.

Vietämme parhaillaan ristin pääsiäistä. Koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja huomennakin, on meidän ymmärrettävä osallisuutemme ristin salaisuuteen. Eivät vain miehet kaksi tuhatta vuotta sitten haavoittaneet Jeesusta, vaan niin teemme mekin, mutta yhtä kaikki, hänen haavojensa hinnalla kaikki ovat parantuneet, ei automaattisesti, vaan ehdottomasti uskon kautta.

Ensi yö, pyhä yö aloittaa ylösnousemuksen juhlinnan. Pimeyteen syttyy valo. Valo antaa elämän koko maailmalle. Valo kutsuu uuteen kuuliaisuuteen:

 

”Jumalamme saapui kerran ihmisenä päälle maan. Vielä elää sana Herran, Ja se sydämissä syttyy loistamaan, loistamaan. Jeesus tahtoo yhä viedä seuraajiaan maailmaan. Vielä kaikki eivät tiedä, Että syyllinen saa levon teoistaan, teoistaan.

Jos nyt Jeesus uskon liekin sytyttänyt sinuun on, Häntä seuraa, tie minne viekin. Et ole yksin, et turvaton. Herran liekin anna palaa! Anna kasvaa rakkauden, Kunnes tuli valtaa alaa, Ja valo saapuu luo jokikisen.

Maailmalle päivä koittaa. Uusi aamu sarastaa. Pelon vallan Kristus voittaa. Valo kirkkaampi on tuskaa, kuolemaa. Palavina valvokaamme, työtä tehden, rukoillen. Vielä Herran nähdä saamme. Kun hän saapuu, tuoden rauhan ikuisen."

(Liekit-musikaalista, P Simojoki)

Via crucis - ristin tie

Kunnian kuninkaan alennustie

Hiljainen viikko on alkanut. Se alkoi jo eilen, palmusunnuntaina. Millä tavalla tämä viikko on hiljainen? Tuskin se on hiljainen korvissamme. Samat arjen melut ja äänet soivat korvissamme. Eivät olleet hiljaisia tapahtumat Jeesuksenkaan ympärillä. Päinvastoin. Sekamelskaa ja sekasortoista hälinää riitti. Mutta kun Raamatun valossa ryhdymme tarkastelemaan tapahtumia matkalla Jerusalemiin, saatamme kohdata todellisen hiljaisen viikon. Tapahtumat ovat niin suuria ja järkyttäviä, että ne salpaavat hengityksenkin. Ainoa tosi viaton kärsii. Jeesusta herjataan ja lyödään kaksin verroin, ja tämäkin ilmaus tuntuu vähättelyltä. Sanat eivät voi kuvata viattoman kärsimystä. Sanat eivät voi tavoittaa näitä kauheuksia.

Sekin saattaa järkyttää, ettei näin olisi tarvinnut tapahtua, jos asiaa ajatellaan vain inhimilliseltä kannalta. Jeesuksen ei olisi tarvinnut suostua. Hän olisi voinut antaa kärsimyksen maljan mennä ohitseen. Jeesus teki kaiken vapaaehtoisesti: ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme.” (Room. 5:6-7)

Jumalan siis täytyi tulla ihmiseksi, ja Jeesuksen syntyä veljeksemme. Tämä tapahtui meidän pelastuksemme tähden. Kukaan ihminen ei voinut sovittaa suurta rakkaudenvelkaa, mutta ihmisen se täytyi kuitenkin tehdä. Jumala luopui omastaan. Jeesus, joka oli rikas, tuli köyhäksi, jotta me hänen köyhyydestään rikastuisimme: ”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:17–18)

Kysymys ei ole vain kahden vuosituhannen takaisista tapahtumista. Hiljainen viikko nykyistää nuo tapahtumat, sillä ne ovat tapahtuneet myös meidän tähtemme. Ihminen ei ole muuttunut. Maailma on yhä vieläkin täynnä väkivaltaa ja kaikkea pahaa. Moni haluaisi unohtaa Jeesuksen, vaikka hän tarjoaa elämän ja todellisen yltäkylläisyyden. Olemme lukeneet ja kuulleet ateistien kampanjoista, jotka kyseenalaistavat jumalauskon. Jumala ei ole riippuvainen ihmisistä. Hänen olemassaolonsa ei tarvitse edes meidän uskoamme. Jumala on rakkaus, mutta ei sellainen rakkaus, mistä maailma puhuu. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa…

Kirkkaus pimeydessä tai ainakin häivähdys kirkkaudesta

Pie Jesu, dona nobis (/eis) requiem! Laupias Jeesus, anna meille (/heille) lepo! Tätä kaunista laulua kuulet tässä blogissa varsin usein. Sitä laulavat roomalais-katoliset papit Irlannista. Lepoa ja rauhaa me kaikki tarvitsemme, eivätkä vain tästä elämästä poisnukkuneet. Lepo ja rauha merkitsevät tasapainoa. Lepoa, rauhaa ja tasapainoa muodostetaan armolla ja anteeksiantamuksella, sekä rakkaudella. Vietämme parhaillaan varsin levotonta kärsimysaikaa. Kyse ei ole kaikesta maailman täyttämästä kärsimyksestä, vaan ainoan synnittömän, eli Jeesuksen kärsimyksestä meidän kaikkien syntien tähden. Jeesus kärsi ja kuoli meidän takiamme. Hän teki tämän kaiken ihmeellisesti aivan vapaaehtoisesti. Hän olisi voinut toki kuunnella esteleviä apostolejaan, mutta teki aivan toisin kuin he käsittivät. Onneksemme! Mutta koska Kristus kärsi myös meidän takiamme, on meidän käsitettävä myös itsemme syntisiksi. Emme saa syytellä tästä syystäkään toisia, vaan meidän tulee kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen: ”Herra, armahda!” Ja Herra armahtaa.

Herran siunauksessa eli Aaronin siunauksessa me pyydämme Jumalaa kääntämään katseensa meidän puoleemme. Hänellä olisi tuhat syytä kyllä olla kääntämättä. Olisikohan edes yhtään syytä kääntää kasvojaan meidän niskuroivien puoleen? On yksi todellinen syy! Fall on your knees! Langetkaa polvillenne! Näin blogissa muuten juuri kajahti, sillä kuuntelen sitä samalla kuin tätä kirjoittelen. Meidän tulee langeta Kristuksen elämää antavan ristin juurelle. Hänen tähtensä Jumala todellakin kuulee meidän rukouksemme. Se on todella iloinen asia! Kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, hän katsahti kohti taivasta ja sanoi, että hänen Isänsä ja samalla meidän Isämme kuulee häntä aina, ja nyt hän sanoo sen ääneen kaikkien ympärillään olevien tähden. Suuri armon ihme on se, että Jumala tahtoo todellakin kuulla ja kuunnella meitä syntisiä. Me olemme siis syntisiä ja armahdettuja.

Jos emme paastoa ruuasta, meidän tulisi paastota ainakin vääristä ja turhista ajatuksista, vääristä intohimoista, turhista sanoista, panetteluista lähimmäisiämme kohtaan. Kun paasto vaihtuu ylösnousemuksen iloksi, saatamme huomata, että turhastahan me luovuimme.

Paastonajan raamatuntekstit nostavat esiin kohtaamisia, joita kannattaa rukouksin lukea. Jeesus astuu sellaisenkin luokse, jonka tähden me vaihdamme kadun puolta. Jeesus lausuu ymmärtävimmät ja lämpimimmät sanansa niille, jotka ovat kohdanneet kylmyytemme.

Pie Jesu! Laupias Jeesus, joka kannat maailman synnin, armahda meitä, anna rauha sydämiimme. Anna se rauha, jota maailma ei koskaan voi antaa. Ylösnousemuksesi on kaiken armon, anteeksiantamuksen ja rauhan loputon lähde. Ilman ylösnousemusta emme viettäisi suurta ja pitkää perjantaitakaan. Ilman ylösnousemusta ei olisi meitä kristittyjä, ei sydämeltä eikä edes nimeltäkään.

Ilman ylösnousemusta meillä ei olisi sinuakaan, joka sanot sydämen lukkojen takana, siis sisällämme tai jopa keskellä apostolien huonetta: Rauha teille! Rauha teille! Gracias por la ayuda! Kiitos avusta, Herrani Jeesus!