perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi! Siunatkaa, älkääkä kirotko, mutta mitä tai ketä?!?!?

Miksi en kannata rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista?

En halua edelleenkään osoittaa tuomitsemisen halua. Minulle ei kuulu lainkaan se, kuka haluaa asua ja elää kenenkin kanssa. Se, että eduskunta sääti lain parisuhteiden rekisteröimisestä, kertoo siitä, että haluttiin taata maallista oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta. Tämä on ihan hyvä asia minustakin. Suomi kun on monikulttuurinen maa.

Miehen ja naisen solmima avioliitto on Jumalan asettama instituutio. Avioliitto rikastuttaa miehen ja naisen elämää. Avioliitto luo turvallisuutta lapsillekin ja aviopuolisoille, tapahtuipa sitten jotain odottamatontakin, kuten tapahtua saattaa. Kun pappi siunaa avioliiton, on kyseessä siis Jumalan tahdon mukainen asia. Avioliitto on tärkeä instituutio.

Jos rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista perustellaan sillä, että siunataanhan eläimiäkin, niin tähän tahdon sanoa, että kyseessä ei ole silloin minkäänlaisen instituution tai suhteen siunaaminen.

Ei ole olemassa ketään ihmistä, jonka puolesta en haluaisi rukoilla. Jos joku pyytää minulta siunausta elämäänsä, niin totta kai hänet siunaan. Kodinkin voin siunata, sillä silloin siunaan sitä elämää, jota kussakin kodissa eletään.

Jokainen ihminen on Jumalan luoma. Kaikki taipumukset eivät kuitenkaan synny Jumalan luomistyöstä ja -tahdosta. Minullakin on varmasti sellaisia taipumuksia, joissa ei ole kysymys Jumalasta ja hänen tahdostaan. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan kristitty on samalla kertaa syntinen ja armahdettu. Synti sitoo kaikkia luotuja, emmekä me pysty itse itseämme vapauttamaan, mutta Jumala tahtoo armahtaa jokaista, joka kääntyy uskossa hänen puoleensa.

Meillä ei ole mittaria, jolla mitattaisiin uskon tai synnin määrää. Niinpä, jos sinulla on vähäinenkin usko, niin sinä elät uskossa. Uskoa joko on tai ei! Tämä on sellainen on-off-asia. Synnin laita on toisin. Kukaan ihminen ei näe toisen sydämeen, eikä kyllä tunne oikein omaansakaan. Meistä ei ole toisiamme tuomitsemaan. Me emme saa heitellä kiviä kenenkään päälle.

Kirkon tulee perustella ratkaisujaan Raamatulla. Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Aivan tarkoituksella. Eikä tuo tarkoitus ole muuttunut.

Jokainen lapsi tarvitsee isän ja äidin, eli miehen ja naisen esikuvan. Huonostihan meistä on esikuvaksi, mutta kyse on myös aivan perustavanlaatuisesta miehen ja naisen eroavaisuudesta. Sitä paitsi ihminen ei voi käsittämättömyydellään tai virheillään kumota Jumalan tahtoa.

Jumala tahtoo oikeudenmukaisuutta ja toivoo rauhaa ja iloa, mutta oikeudenmukaisuutta on siinä, että jokainen ihminen on siunauksen arvoinen, vaikka hänen parisuhdettaan ei alttarin edessä siunattaisikaan.

Vielä lopuksi ekumeenista asiaakin. Suomen luterilaiset kulkevat rinta rottingilla enemmistönä Suomessa, mutta maailmalla kaikki on toisin. Katolilaisia kristittyjä on maailmassa yli miljardi. Ortodokseja on kaiketi noin alle 300 miljoonaa. Meitä luterilaisia lienee vain 60–70 miljoonaa. Emme näin elä minkään paineen alla, mutta synti meitä painaa.

Rohkeutta ei vaadi nykyään Raamatun syrjään sysääminen, vaan siitä ja sen ikuisesta sanomasta kiinni pitäminen.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Joko pääsiäinen meni?

Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!

Pääsiäisviikolla jo unohdettiin toivottaa lähimmäiselle hyvää pääsiäistä. Sen sijaan hiljaisella viikolla toivoteltiin jo iloista pääsiäistä. Eivätkö tässä ole pashat ja joulutortut suloisesti sekaisin? Minulle useampikin ihminen sanoi kirkkaalla pääsiäisviikolla, että nythän sitä päästiin jo pääsiäisestäkin. Vielä en kuitenkaan ole heittänyt lusikkaa nurkkaan. Kärsivällisyyttä noudattaen olen yrittänyt ihan opettaa immeisiä, että kristillinen vuorokausi alkaa illasta, kristillinen viikko niin ikään sunnuntaista, ja että palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, se piinaviikko, ja vielä että ylösnousemuksen pääsiäisestä alkaa vasta se pääsiäisviikko.

Mutta olenkohan yksin tässä asiassa? Kotimaa-lehden oppineet toimittajat puhuvat pääsiäisviikosta tarkoittaessaan hiljaista viikkoa. Samoin tekee Helsingin sanomat, joka muutenkin myötäilee maallistuvaa maailmaa.

Luterilaisella, ja samalla läntisellä kirkkovuodella on kiinteä yhteys elämän ja uskon peruskirjaan, Raamattuun. Raamatun mukaan Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen neljänkymmenen päivän ajan apostoleilleen ja sadoille muillekin, sitten hänet otettiin ylös taivaisiin. Pääsiäisen vietto kestää aina helluntaihin saakka, siis kaikkiaan viisikymmentä päivää. Me siis olemme vasta alussa. Jälleen kerran.

Ehkäpä kertaus on kuin onkin kaikkien opintojen äiti! Riviluterilaiset syövät kuormasta etukäteen ja unohtavat juhlan, kun se vasta on alkamassa.

Jokainen sunnuntai, ylösnousemuksen juhla on viikoittainen pääsiäisjuhla. Tiesitkö muuten, että venäjän kielessä sunnuntaita merkitsevä sana tarkoittaa sananmukaisesti ylösnousemusta? Kristityt ovat siis pääsiäiskansaa, jonka tehtävänä olisi antaa anteeksi vihollisillekin, Kristuksen ylösnousemuksen tähden. Tämän tärkeän ajatuksen olen oppinut pääsiäisstikiiroista, joita olen lukenut ja laulanut myös omassa kirkossani, siinä luterilaisessa!

Kristuksen pyhä ylösnousemus on kaiken todellisen anteeksiantamuksen lähde. Ylösnoussut sanoi hänet pettäneille, mutta myös kovasti murtuneille seuraajilleen: Rauha teille! Nuo sanat, näin uskon, olivat täynnä elämän lämmintä hehkua, rakkautta ja sen kauneutta, anteeksiantamusta ja sen puhdistavaa vaikutusta.

Joka aamu on armo uus, ylösnousemuksen tähden. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet, ylösnousemuksen tähden. Joka ilta saamme päivän taakat jättää Herran haltuun, ylösnousemuksen tähden.

Kristuksen ylösnousemuksen tähden tiedämme, että hänen ristinsä kertoo Jumalan rakkaudesta enemmän kuin mistään muusta. Ylösnousemuksen tähden Kristuksen ristiä kutsutaan kunnialliseksi, joka elämän puuksi. Rististä meille versoo uuden elämän toivo, ja sen tähden mekin vastaamme Jumalan kunniaksi: Aamen! Aamen! Aamen!