Kenen joukoissa liikut?

Te ette voi palvella kahta herraa

Katselin kuuluisamman etunimikaimani ohjelmaa televisiosta. Ohjelmassa vieraili tunnettu liikemies ja taiteenkeräilijä. Hän on julkisuudessa puhunut sen puolesta, että piakkoin vietettävä helatorstai siirrettäisiin sunnuntaiksi, samoin kuin joulu ja muut muulloin kuin sunnuntaisin vietettävät pyhäpäivät. Liikemiehen mukaan pyhäpäivistä johtuvat miljardien menetykset. Ohjelmassa hän taisi lukea itsensä vakaumuksellisten kristittyjen joukkoon. Tosin muutamaa hetkeä myöhemmin taisi kuitenkin nähdä pyhäpäivät varsin samantekevinä kasvavan maallistumisen takia.

Luterilainen katekismus on nopeasti luettu ja niinpä sieltä helposti löytyvät nämä sanat: "Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat."

Markkinavoimilla on ollut mahtinsa aikaisemminkin. Luterilainen kirkko suurimpana on kärsinyt eniten. Ortodoksinen kirkko ja katolinen kirkko viettävät nykyäänkin pyhäpäivänsä aivan silloin kuin viettävät. Marian ilmestyspäivä esimerkiksi on heillä oikealla paikallaan, muista pyhäpäivistä puhumattakaan.

Tunnettu liikemies ei taida muistaa, ettei täältä kukaan saa mitään mukaansa sille viimeiselle matkalleen.  Mieleeni tuleekin tuttu kohta pyhistä kirjoituksista: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona." (Luuk. 12:16–21)

Nyt alan ymmärtää entistä paremmin, että jumalanpalveluselämä on todellista vastakulttuuria monessakin mielessä. Kaiken hälyn keskeltä saamme kokoontua kirkon suojiin valvomaan ja rukoilemaan. Kiireen ja menestyksen tavoittelun keskellä meitä muistutetaan, että lopulta ei ratkaisevaa olekaan se, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa. (Room. 9: 16)

Kiireinen liikemies ei taida tuonpuoleisia murehtia. Mutta eipä hän muista, että eihän meillä siitä huolimatta ole mitään, mitä Jumala ei olisi meille antanut.

Kiireinen liikemies rakastaa ilmeisesti 24/7-yhteiskuntaa, jossa pienen ihmisen perustarpeet unohdetaan ja pieni ihminen jauhautuu silkan arjen keskellä. Kiireinen liikemies ei kohtaa arjen pyhyyttä, eikä pyhäpäivillä ole hänelle annettavaa, sillä mikään ei tunnu olevan enää pyhää. Mutta Jumala ei toki tästä kärsi, vain ihminen kärsii.

Monille muille pyhäpäivät, milloin ne vietetäänkin, kertovat siitä, että "nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." (1. Kor. 13:12)

Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi!

Pääsiäinen jatkua saa

 

Minusta tuntuu joka kevät, että tämä rakas luterilainen kirkkoni on ainakin hiukan kadoksissa pääsiäisen suhteen. Kansan suussa pääsiäisviikolla tarkoitetaan melkein aina hiljaista viikkoa. Hyvää pääsiäistä toivotellaan keskellä kärsimysaikaa. Kun sitten varsinaisella pääsiäisviikolla toivotan hyvää pääsiäistä, niin minulle vastataan, että sehän meni jo.

Kristillinen viikko alkaa yhä sunnuntaista. Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, jota kutsutaan myös suureksi viikoksi, pyhäksi viikoksi ja piinaviikoksi. Lauantai-illan ehtookellot soivat viikoittain pyhän alkamisen merkiksi. Kirkollinen vuorokausi alkaa illasta. Pääsiäisyöstä alkaa riemullinen pääsiäisen juhla-aika. Pääsiäisviikolle luterilaisessa evankeliumikirjassa ovat raamatuntekstit ja päivän rukoukset aivan kuin vastaavat tekstit ovat hiljaista viikkoa varten. Kiinnostaisi tietää, missä päin maatamme näitä riemupalveluksia vietetään, siis sillä kirkkaalla pääsiäisviikolla.

Olen ehkä saivartelija, mutta käsikirjassakin asian olisi voinut ilmaista toisin. Miksi puhua pääsiäisen jälkeisestä ajasta, kun voisimme puhua pääsiäisajasta? Miksi kalenterissa on 1. sunnuntai pääsiäisestä eikä 2. pääsiäisajan sunnuntai? Miksi tuntuu olevan tärkeää tietää, että nyt siitä pääsiäisestä jo päästiin.

Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus ilmestyi suurelle joukolle ihmisiä neljänkymmenen päivän aikana. Tähän perustuu kirkkovuotemme pääsiäisaika. Luterilaisissa jumalanpalveluksissa kuitenkin palataan "arkeen" turhan varhain. Pääsiäisvirsiä olisi syytä laulaa aina helluntaihin saakka. Ja kyllä niitä olisi hyvä käyttää useamminkin, onhan jokainen sunnuntai pieni pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla. Pääsiäisvirsiä valitaan veisattavaksi kuitenkin aivan liian vähän. On jonkinlainen epäsuhta siinä, että paastonajan virsiä kyllä veisataan, vaikka muuten ei paastottaisikaan, mutta pääsiäisvirret jäävät pois jumalanpalveluksista pian ristin ja ylösnousemuksen juhlan jälkeen, vaikka niiden laulaminen aina helluntaihin saakka olisi suorastaan raamatullisesti perusteltua.

Olen vakaasti sitä mieltä, että pääsiäisen ja helluntain virsiä olisi hyvä sijoittaa jumalanpalveluksiin kautta kirkkovuoden. Ne sisältävät tärkeää uskomme ydinsanomaa.

Olin äskettäin Kuopion hiippakunnan piispan läksiäismessussa. Jälkeenpäin minusta tuntui selkeästi siltä, että koko messu musiikkia myöten rakentui lähdön haikeudelle. Pääsiäisvirsikin oli sovitettu kovin tunnelmalliseksi. Messun alkupuolella minusta tuntui, että paikalta puuttui vain eräs Dionne Warwick! En voi sanoa pääsiäisilon täysin puuttuneen, mutta pääsiäisriemua ei tuossa messussa kyllä jaettu. Lähdön haikea mieliala vei voiton siitä suurimmasta syystä, minkä tähden me kristittyinä kokoonnumme kirkkoon. Se on varmaan inhimillistä se, mutta kuten huomaatte, minua se jotenkin askarrutti.