sunnuntai 3. elokuuta 2008
Jumalaan turvautuminen
Etehesi Herra tahdon tulla nöyrin sydämin, surun, riemun hetkellä on luonas olla turvaisin.
Et sä hylkää katuvaista, ylös nostat sortuneen; kynttilääkin sammuvaista sytyttelet uudelleen.
Ketä ilon aikana vois kiittää niin kuin sinua? Sillä ilman kiitosta ois riemun hetki vajava.
Käteni kun kädessäsi saapi olla aina vaan, silloin en oo yksinäni enkä eksy maailmaan.
(lainaus ortodoksisesta laulukirjasta "Vaeltajan lauluja)
Yllä oleva laulu sopii hyvin luterilaisenkin kristityn suuhun;-)
Yllä oleva kuva on otettu 3.8.2008 illan aikana Mäntyrannalta.
Kaste kantaa ja kasvatus kannattaa!
Valvon parhaillaan rippikoululeirin viimeistä yötä. Kun tulimme tänne Tervonsalmeen niin mielessä oli se, että mitähän tästä tulee. Kuulimme huhuja, että leiri olisi varsin ihmeellinen siinä mielessä, että nuoret ovat reippaita ja virkeitä ja ehkäpä jotenkin levottomia. Mutta ajattelinpa niin, että kun en heitä juuri tunne, niin eipä tarvitse epäluuloja kantaa huhujen perusteella. Ja sepä kannatti. Nuoret ovat ihan tavallisia ja leiristä tuli varsin tavallinen. Iloitsen siitä, että nuoret eivät juurikaan syrji toisiaan, vaikka pitikin tietenkin vähän poikia puhutella. Taisivat syynkin ymmärtää. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Viimeisen illan iltahartaus kertoi jotenkin myös ilosta, sillä monet sanoivat jotain ihan positiivisessa mielessä. Vaikkakin sanoja olivat lähinnä: "Joo, ihan mukava leiri!"
Jolloinkin olen pohtinut, onko kristillistä kasvatusta millään tavoin nyky-Suomessa. Nuoria ei lapsuuden vaiheissakaan juuri tuoda kirkkoon tai pyhäkouluun. Sentään päiväkerhoon tuodaan lapsia ja silloin lapsista tulee oikeastaan vanhempiensa kasvattajia: Siunataan ruoka!
Kristillistä kasvatusta vissiin pidetään varsin vaikeana alana, vaikka rukous on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Kumpikin on elonmerkki: rukous ja hengittäminen yhteisen Isämme edessä.
Usko on yhtä kuin elämä ja rukous kuin hengittämistä.
Tervonsalmessa on muuten hieno ja mukava rantasauna. Hyvät löylyt ja tyyni järvi ilahduttivat äsken minua. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että elämä on lahja Jumalan kädestä. Kiitämmekö siitä tarpeeksi? Tuskin. Kiitollisuus on kuitenkin tärkeä voimavara. Tahdon kiittää Herraa näistä nuorista, jotka nytkin hiukan valvottavat meitä opettajia. Toisaalta hauskuuskin elää yössä, vaikka kyllä hiukan alkaa väsyttää. Rukoile sinä, joka luet tätä blogia, näiden nuorien ja meidän opettajien puolesta valoisalla mielellä. Hyvää yötä, Kristus myötä, kiitos tästä päivästä, viikosta ja leiriltä. Pois jääköön huoli, pois jääköön murhe, Jumalaan kun turvaat, saat avun aina. Pois jääköön huoli, pois jääköön huoli, Hän yksin riittää!
Jolloinkin olen pohtinut, onko kristillistä kasvatusta millään tavoin nyky-Suomessa. Nuoria ei lapsuuden vaiheissakaan juuri tuoda kirkkoon tai pyhäkouluun. Sentään päiväkerhoon tuodaan lapsia ja silloin lapsista tulee oikeastaan vanhempiensa kasvattajia: Siunataan ruoka!
Kristillistä kasvatusta vissiin pidetään varsin vaikeana alana, vaikka rukous on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Kumpikin on elonmerkki: rukous ja hengittäminen yhteisen Isämme edessä.
Usko on yhtä kuin elämä ja rukous kuin hengittämistä.
Tervonsalmessa on muuten hieno ja mukava rantasauna. Hyvät löylyt ja tyyni järvi ilahduttivat äsken minua. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että elämä on lahja Jumalan kädestä. Kiitämmekö siitä tarpeeksi? Tuskin. Kiitollisuus on kuitenkin tärkeä voimavara. Tahdon kiittää Herraa näistä nuorista, jotka nytkin hiukan valvottavat meitä opettajia. Toisaalta hauskuuskin elää yössä, vaikka kyllä hiukan alkaa väsyttää. Rukoile sinä, joka luet tätä blogia, näiden nuorien ja meidän opettajien puolesta valoisalla mielellä. Hyvää yötä, Kristus myötä, kiitos tästä päivästä, viikosta ja leiriltä. Pois jääköön huoli, pois jääköön murhe, Jumalaan kun turvaat, saat avun aina. Pois jääköön huoli, pois jääköön huoli, Hän yksin riittää!
--
Arto Penttinen
Maaningan seurakunnan kirkkoherra
Rukoilethan puolestani!
puh. 050-401 9120
Web-osoitteemme: maaninganseurakunta.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)