24. sunnuntai helluntaista (26.10.2008)
Kahden valtakunnan kansalaisena
Evankeliumi: Luukas 12:4-7
"Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”
Mistähän se kertoo, että useiden vuosien ajan rippikoululeireillä suosituksi lauluksi on muodostunut tämä, missä lauletaan: ”Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla valtaan kahliten kokonaan, voimaton oon. Voimat nuo hiipuvat ruumiistain, jaksa jatkaa en matkaa, mä tähän jään. Tunnen kaiken kaatuvan päälleni, sorrun taakkani alle. Mä jaksa en - uupunut oon. Kukaan ei ymmärrä, vapisen, pelkään. Tuntuu kuin matkani kesken jäis.” Laulun nimi kuitenkin on ”Älä pelkää!” Laulussa on kyse juuri siitä, mistä tämän päivän evankeliumissakin, nimittäin siitä, että pelkojensa vanki saa kuulla: ”Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa. Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa. Älä pelkää. hänen armonsa lopu ei milloinkaan. Älä pelkää, hän kanssasi kulkee ja johdattaa.” Mieleeni on noussut myös ortodoksinen veisu: ”Monet himot minua hamasta minun nuoruudestani ahdistavat, mutta Sinä itse puolestani seiso ja pelasta minut, minun Vapahtajani. Te, jotka Siionia vihaatte teidät Herra saattaa häpeään. Niinkuin ruoho tulessa, niin tekin kuihdutte. Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. Pyhä Henki tekee eläväksi jokaisen sielun ja puhtaudella hänet korottaa, ja Kolminaisuus hänet kirkastaa pyhällä salaisuudella.”
Pelko saa meidät tekemään asioita, joita emme haluaisi tehdä. Pelko myös estää meitä tekemästä asioita, jotka tiedämme oikeiksi. Siksi Jeesus kehottaa meitä olemaan pelkäämättä. Hän kutsuu meitä ystävikseen ja antaa meidän ymmärtää, että me emme saa olla ulkoapäin ohjautuvia ihmisiä, sellaisia, jotka ovat virran vietävissä, ihmisiä, jotka eivät uskalla erottua joukosta. Kristitty ei ole ihminen, jolle kaikki käy. Jossakin tulee raja vastaan, on näytettävä väriä. Mutta se vaatii rohkeutta. Jeesus kehottaa meitä olemaan pelkäämättä ihmisiä, sillä pelko saa meidät niin helposti kieltämään mestarimme. Pietari pelkäsi. Siksi hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Myöhemmin hän katui sitä itkien katkerasti.
Me olemme ihmisiä, jotka tiedämme, ettei kaikki ole tässä. Tämä auttoi niitä, jotka astuivat uskonsa tähden kuolemaan. Me olemme kahden valtakunnan kansalaisia. Tässä inhimillisessä todellisuudessa on noussut esille syy korostaa sitä, että meidän ruumiimme voidaan tappaa, mutta vainoajat evät voi riistää ikuista voittopalkintoamme taivaassa. Meidät voidaan irrottaa isänmaastamme ja suomen kansalaisuudesta kuoleman kautta, mutta taivaan kansalaisuus ei ole vainoajiemme käsissä. Sitä he eivät voi meiltä ottaa pois.
Vain Jumalalla on valta päättää ikuisesta kohtalostamme. Ja hän on aivan toisenlainen. Hän ei tuomitse niin kuin ihminen. Muilla ei siis sitä valtaa ole. Kukaan ihminen ei voi syöstä sinua helvettiin, ei vaikka kuinka raivoaisi sinua vastaan. Luemmehan Jaakobin kirjeestä: ”Kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.” (Jaak. 3:6) Siksi ihmisiä ei tarvitse pelätä. Meidän tulee pelätä Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Jumalan pelkääminen ei kuitenkaan tarkoita pelkäämisen tilassa olemista, vaan Jumalan kunnioittamista, sitä, että otamme hänet tosissamme. Jeesushan kutsuu omiaan ystävikseen, eikä ystävää pelätä, ja Johannes puhuu 1. kirjeessään siitä, ettei rakkaudessa ole pelkoa, ja hän jatkaa sanoen: "täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa" (1. Joh.4:18). Me emme siis ole kristittyjä rangaistuksen pelosta, vaan siksi, että Jumala todella rakastaa meitä. Miksi Jeesus muuten tässä samaan hengen vetoon puhuisi Jumalasta, joka ei ole unohtanut yhtäkään kauppatavarana olevista varpusista, Jumalasta, joka tietää hiuksiemme lukumäärän, Jumalasta, jolle me olemme arvokkaita?
Jos haluamme käyttää pelko-sanaa, kyse olisi pikemminkin siitä, että pelkäämme joutuvamme eroon hänestä, että Jumala todella kääntäisi meille selkänsä. Kyse olisi siitä että pelkäämme joutuvamme tilaan, jossa emme enää kuulisi hänen ääntään eikä meillä enää olisi sitä iloa ja turvallisuutta, jonka hän on meille antanut. Ilomme ja turvallisuutemme hänessä järkkyvät, kun me pelkäämme ihmisiä. Emme siis tee niin kuin sydämemme sanoo, kun kysymme: "Mitä ihmisetkin ajattelevat?" Emme uskalla olla aidosti sitä mitä olemme, kun kiellämme olevamme taivaan kansalaisia maan päällä, kun kiellämme tuntevamme Jeesuksen. Olkaamme siis oikeasti rohkeita. Jos on olemassa ihmisiä, jotka vaativat meitä elämään ilman yhteyttä todelliseen ystäväämme, he eivät tiedä mitä tekevät.
(Saarnan pohjana on käytetty pastori Raimo Laineen saarnaa tämän työntäyteisen elämäni keskellä, mistä tahdon kiittää saarnansa nettiin asettanutta kolleegaa!)
