perjantai 12. joulukuuta 2008

Jääkö joulun lapsi ulos?

Onko sitä adventtia oikeasti olemassakaan?

 

Läntisessä kristikunnassa joulunodotuksen aikaa kutsutaan adventiksi. Mutta miten se näkyy? Vastaukseni on itse esittämääni kysymykseen tämä: Adventti ei näy keskellämme oikein mitenkään. Adventinaika on kirkoissa varsin hiljaista aikaa. Tämä on surullista, koska jumalanpalveluksissa odotuksen erilaiset teemat tulevat selkeästi esille.

Tästä pääsemme kysymykseen, mistä joulussa on kysymys. Kauppojen vastaus tunnetaan: Joulu alkaa täältä! Tule, joulu kultainen! Täältä saat joulun parhaat lahjat! Ja kassakoneet laulavat, kun asiakkaiden askeleet käyvät reippahasti. Lompakkoa raotetaan ja visaa vingutetaan.

Joulu ei vain kulje yhteenkään kotiin kassissa kantamalla. Tämä ostohysteria on yhdeltä osaltaan varsinaista hölmöläisten touhua. Lapset ostetaan kerran vuodessa, jos hiukan karkeastikin asiaani esitän. Lapselle tärkeämpää kuin kaikki roina olisi varmasti aito läsnäolo ja läheisyys.

Tästä pääsemme takaisin jouluun ja adventtiin. Ensimmäistä joulua vietettiin itse asiassa meidän maksukyvyttömyytemme tähden. Kuten Paavali sanoi jo kauan sitten, niin meistä ei ollut (eikä ole) itseämme auttamaan. Joulussa tärkeää eivät ole puitteet, vaan tärkeintä on sydän. Jouluksi siivotaan, mutta adventinaika on sydämen siivouksen aikaa. Adventinaika on paastonaikaa, rukouksen ja hiljentymisen aikaa.

Odotusaika on tärkeää, mutta se ei ole sama asia kuin edessä oleva juhla. Nyt me toivottelemme jo sujuvasti hyvät joulut, vaikka jouluun on aikaa vielä kaksi viikkoa.

Kun blogissani äskettäin kyselin, milloin joulu alkaa, niin jonkun mielestä se alkaa jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Joulukausi toki alkaa silloin, mutta sen ensimmäinen osa on adventti, odotuksen ja valmistautumisen aika.

Adventti on valmistautumista Vapahtajan armorikkaan syntymäjuhlan viettoon. Tällainen joulu ei tarvitse joulupukkeja tai –tonttuja, ei myöskään ylenmääräistä laittamista ja ähkimistä. Tippaakaan viinaa ei tarvita edes glögiä terästämään.

Voisinkin sanoa, että jos adventin sanoma ohitetaan, niin joulukin menee samalla pesuveden mukana. Jos joulu on vain tunnelmointia ja ulkonaista menoa, niin saman siivouspakon voisi siinä tapauksessa jakaa tasaisemmin pitemmälle ajalle koko vuodeksi.