Jolla on kirkko äitinä, sillä on Jumala Isänä
Lauri Viita on kirjoittanut hyvin tunnetut sanat runossaan Alfhild: "Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta." Sanoihin on helppo yhtyä. Onhan Kristuksen kirkko elänyt ja jaksanut kaksi tuhatta vuotta paljolti juuri äitien varassa. Äidit ovat opettaneet lapsensa rukoilemaan. Äidit ovat rukoilleet lastensa puolesta. Äidit ovat opettaneet lapsille paljon muutakin kristillisestä uskosta ja elämästä.
Vapahtajamme äiti joutui katsomaan alusta alkaen Poikansa tietä aina Golgatalle saakka. Ja äiti katsoi. Maria ei kääntänyt katsettaan pois Pojastaan. Pojassa toteutuivat Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on. Neitsyt Maria oli totisesti toivossa väkevä.
Riemullinen pääsiäisaika päättyy pian helluntain juhlaan, kristillisen seurakunnan syntympäiviin. Tämän pyhäpäivän aiheena on Pyhän Hengen odotus. Tämä odotus perustuu nimenomaan Jumalan lupauksiin. Apostoleille ja ensimmäisenä helluntaina syntyneelle seurakunnalle annettiin Voima Korkeudesta. Puolustaja, Pyhä Henki, opettaa meillekin kaiken ja palauttaa mieleemme kaiken, mitä Kristus on kirkolleen puhunut. Kirkko on maailmassa, mutta ei maailmasta. Kirkon ei ole siis tarpeellista mukautua kaikkeen maailman menoon, mutta kirkon on aina osoitettava se, että Jumala rakastaa kaikkia luotujaan. Ja että tämän rakkauden täydellisin kuva on Kristus Jeesus.
Jumala rakastaa erityisesti äitejä, sillä äidit rakastavat lapsiaan ja kantavat heistä suurta huolta. Meidän tehtävämme on rukoilla äitien puolesta ja osoittaa rakkautemme sanoin ja teoin. Sanojen ja tekojen on oltava yhtä, mutta äidit varmasti hyväksyvät myös aikomuksen. Äidin ja lapsen suhde on erityinen. Äiti katsoo aina lastaan, olipa tällä mikä oppiarvo ja ammatti tahansa ja olipa lapsi minkä ikäinen tahansa. Äiti näkee lapsensa.
Usko syntyy ja kasvaa seurakunnassa. Yksinäinen puu ei pala kunnolla. Uskon tehtävänä on rakentaa yhteyttä erilaisuudessa. Usko ei ole ihmisen omaa ponnistelua ja yritystä, vaan Jumalan lahja Kristukseen kastetulle. Kun sinut ja minut kerran kastettiin, kuuluivat taivaasta sanat: Sinä olet minun rakas lapseni, sinuun minä olen mielistynyt. Näistä lapsista on sukupolvien saatossa tullut äitejä ja isiä. Monista on varttunut myös hengellisiä äitejä ja isiä. Seurakunta ei olekaan vain työntekijöiden näköinen. Seurakunnan kasvot eivät lopulta ole kirkkoherrankaan kasvot. Seurakunnan kasvot ovat äidin kasvot ja isän kasvot, lapsen kasvot ja kanssaihmisen kasvot. Lopulta seurakunnan kasvot voivat olla vain Kristuksen kasvot, sillä on itse on tosi Kirkko. Häneen katsomalla mekin saamme kerran voittopalkinnon.
Muistakoon Jumala äitejä valtakunnassaan.
Arto Penttinen
Kirkkoherra, Maaninka
