perjantai 27. maaliskuuta 2009

The Last Supper vai mikä se oli?

Vapaata keskustelua ei pidä kahlita, mutta aina on jotain, mitä pitää vaalia

 

Meille kaikille on tuttu eräs Leonardo da Vincin maalaus. Siinä Jeesus apostoleineen istuu pöydän ääressä ateriaa nauttimassa. Tuon kuuluisan maalauksen nimeen liittyy yleinen väärinkäsitys. Usein kuulemme puhuttavan Viimeisestä ehtoollisesta. Taulun nimi kuitenkin on Viimeinen ateria. Jeesus ja hänen apostolinsa nauttivat viimeisen yhteisen aterian ennen Jeesuksen ristinahdistusta ja kuolemaa. Tässä on iloiten tehtävä selväksi, ettei sellaista kuin viimeinen ehtoollinen tulla koskaan nauttimaan. Viimeisellä aterialla Jeesus asetti pyhän ehtoollisen sakramentin syntien anteeksisaamiseksi, ruumiin ja sielun terveydeksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Siis vielä kerran: Tuossa kuuluisassa maalauksessa on kysymys viimeisestä yhteisestä ateriasta, mutta ensimmäisestä ehtoollisesta. Kun Jeesus oli asettanut ehtoollisen sakramentin, hän sanoi: ”Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matt. 26:29)

Samalla viimeinen ateria muistuttaa, että Jeesus, ainoa viaton, kärsi häväistykset, ristin pilkan, häpeän ja tuskan meidän syntisten tähden. Synti erottaa ja surmaa. Ensimmäinen ehtoollinen puolestaan kutsuu palvelevaan rakkauteen, sekä uskon luottamukseen, että Kristus ei omiaan hylkää. Ensimmäisestä ehtoollisesta alkoi toivon ja luottamuksen pyhiinvaellus. Kerran, sitten kerran, silloin kerran näemme kasvoista kasvoihin ja katsomme itse Olevaa.

 

WCC- KMN: Teksti kokonaan englanniksi ja suomeksi

Will the global financial crisis mark the end of "moneytheism"?

 

No doubt the global financial crisis is and will continue impacting negatively all regions of the world, but according to an advisory body of the World Council of Churches (WCC) it also represents an opportunity to deeply transform the international financial system for good.

 

For Christians there is more to the economic crisis than meets the eye. For the WCC Commission of the Churches on International Affairs (CCIA), there is a spiritual perspective on the crisis according to which it is necessary – with God's grace – to overcome greed and "moneytheism". People need to rethink and change their lifestyles so that everyone may have life with dignity within a context of respect for the creation.

 

On a concrete implementation level, what is needed, according to the CCIA, is to build a more democratic and participatory financial system under the United Nations. This system would need to be less dependent on only one currency in the world, as well as to create new ways of solidarity among states and peoples. The financial crisis, however, cannot be seen in isolation but as intertwined with the current energy, food and climate crises.

 

The commission discussed the global financial crisis at its 15-20 March meeting in Matanzas, Cuba. The 30-strong commission provides WCC member churches and affiliated ecumenical organizations with a platform for information-sharing and joint advocacy on critical situations and on opportunities to support initiatives for peacemaking, justice and overcoming poverty.

 

Meeting in the Caribbean island that has endured a half century long unilateral economic embargo by the United States, the CCIA has stressed the need for the US to lift the blockade and for the establishment of an unconditional dialogue between both governments.

 

Impressed by the vitality, vibrancy and enthusiasm of the Cuban churches, as well as their contribution to the political, economic, social and cultural life of the country, the CCIA members called on churches around the world to establish or further develop partnerships with Cuban churches, as an expression of solidarity and for mutual learning.

 

Commission of the Churches on International Affairs

 

 

Merkitseekö globaali talouskriisi loppua ”mammonateismille”?

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaisi nyt ja jatkossa negatiivisesti kaikkialla maailmassa, mutta Kirkkojen Maailmanneuvoston neuvoa-antavan elimen mukaan kriisi voi nostaa esiin mahdollisuuden syvältä luotaavaan kansainvälisen finanssijärjestelmän kääntämiseen kohti hyvää.

 

Kristityille talouskriisissä on kysymys enemmästä kuin mitä silmä näkee. Kirkkojen Maailmanneuvoston Kansainvälisten asioiden komission mukaan kyse on välttämättömästä hengellisestä näkökulmasta – Jumalan armosta – mahdollisuudesta voittaa ahneus ja ”mammonateismi”. Ihmisten täytyy ajatella uudelleen ja muuttaa elämäntyylinsä niin, että kaikki voivat elää arvokkaasti, luomakuntaa kunnioittaen.

 

KMN:n Kansainvälisten asioiden komission mukaan konkreettinen toteutuksen taso on välttämätön demokraattisen ja avoimen talousjärjestelmän rakentamiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla. Tälle järjestelmälle on välttämätöntä pienempi riippuvuus vain yhdestä maailman valuutasta. Yhtä tärkeää on luoda uutta perustaa valtioiden ja kansojen väliselle solidaarisuudelle. Finanssikriisiä ei kuitenkaan nähdä eristäytymisen kautta, vaan nivoen yhteen energia-, ruoka- ja ilmastokriisit.

 

Komissio keskusteli maailmanlaajuisesta taloudellisesta kriisistä kokouksessaan Kuubassa, Matanzassa 15.–20. maaliskuuta.  30-jäseninen komissio tarjoaa KMN:n jäsenkirkoille ja sen läheisessä yhteydessä toimiville ekumeenisille organisaatioille foorumin, jolla voidaan jakaa informaatiota ja liittyä yhteiseen rintamaan kriittisissä tilanteissa ja mahdollisuuksissa tukea pyrkimyksiä rauhan rakentamiseen, oikeudenmukaisuuteen ja köyhyyden voittamiseen.

 

Kokous pidettiin Karibian saarella, johon kohdistuva Yhdysvaltojen yksipuolinen kauppasaarto on kestänyt jo puoli vuosisataa, ja komissio painottikin tarvetta, että Yhdysvaltojen on purettava kauppasulku ja aloitettava dialogi molempien hallitusten kesken, ilman ennakkoehtoja.

 

Vaikuttuneena Kuuban kirkkojen elinvoimaisuudesta, eloisuudesta ja innosta, kuten myös niiden panoksesta poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään maassaan, Komission jäsenet kutsuivat kirkkoja kaikkialta maailmasta joko aloittamaan tai jo jatkamaan kumppanuussuhteinen rakentamista Kuuban kirkkojen kanssa, ilmauksena solidaarisuudesta ja keskinäisestä oppimisesta.

 

(Suom. Arto Penttinen)