Puhe Maaningan koulujen kevätkirkossa 31.5.2008
Alussa oli sana! Näinhän se oli, eikö vain! Ensimmäisestä sanasta iloitaan ja riemuitaan. Miten ihmeelliseltä se on mahtanut kuulostaa isän ja äidin sekä isovanhempien korvissa, se ihka ensimmäinen sana. Siitä hetkestä on kuljettu jo pitkä matka tähän koulunpäätösaamuun. Nyt tulevat vanhat ajat mieleen. Ennen koulut päättyivät aina 31. toukokuuta. Mutta eipä muistella näitä menneitä, vaan mennään vielä pitemmälle saakka. Luomiseen saakka.
Sinne johdattavat juuri nuo sanat: ”Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala.” Mutta miksi ihmeessä pitäisi mennä luomiseen asti? Kuin omiaan sinne johdattaa meitä kaikkia parhaillaan ympäröivä luomakunta. Luovuus on mahtava voima. Tunnet varmaan jonkun ”luovan” ihmisen. Tämän päivän raamatuntekstit kertovat, että tällä inhimillisellä luovuudella, jopa luovalla hulluudella ja kauneudella on syvempi ulottuvuus kuin vain pinnallisesti inhimillinen.
”Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala.” Toisin ja ehkä hiukan helpommin sanoin tämä kuuluu näin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Tänään on ilmassa paljon iloa ja riemua. No, ehkä joku ei ole aivan viimeiseen asti tyytyväinen jostakin numerosta. Muistan, miten minua aikoinaan harmitti kun ylioppilaskirjoituksissa reaali jäi pisteen päähän siitä ainoasta ällästä. Ensi harmituksen jälkeen tuo lopulta vähäinen asia ei ole tahtia juuri haitannut. Olipa niin tai näin, niin saamme iloita siitä, että juhlailoa ja muunlaisiakin tunteita jakaa kanssamme Jeesus. Jos tämä päivä on kirkas, niin Jeesus tekee jokaisesta päivästä vielä kirkkaamman. Jeesus kun on aina sama. Eilen hän auttoi ja kirkasti päivää. Tänään hän samoin saattaa meitä yllättää iloisesti. Huomisen suhteen varminta on se, että Jeesus on läsnä, sillä hän on ylösnousemuksessa astunut jo huomiseemme.
”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” Miksi tämä menneen ajan muoto eli imperfekti? No siksi, että eihän meidän kenenkään elämä ole historiatonta. Sitä kai koulunkin tehtävänä on opettaa. Kirkko puolestaan on aina opettanut, että Jumala on historian Jumala. Jumala toimii historiassa, mutta ei virheitä toistaen, vaan pikemminkin virheitä korjaten. Paras osoitus tästä on juuri Jeesus. Jeesus kosketti ja korjasi, hoiti ja paransi. Kun tietokoneissakin on erilaisia virheenkorjausohjelmia, niin on meille ihmisillekin sellainen tarjolla, ja ohjelman nimi on siis Jeesus. Tämän ohjelman toimintaa voi kuvata oikeaksi valohoidoksi. Tämä alkukesä kertoo väkevällä tavalla siitä, miten valo herättää elämää, valo ja lämpö.
Kasvit kääntyvät kohti valoa. Niin tekevät ihmisetkin, mutta joku voi silti eksyä pimeyteen. Meidän tulisi yksilöinä ja yhteisöinä elää ja toimia niin, että kaikkien olisi hyvä elää. Viime talvena on Suomessa ja Maaningallakin jouduttu käymään läpi sellaisia tapahtumia, joita ei vielä äsken pidetty mahdollisina. Lapset ja nuoret tarvitsevat aina turvallista aikuista ja turvallista läsnäoloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti