Kirkon paras ja runsas kaunistus

Luontokirkko 10.8.2008

Kasvatus kannattaa aina!

Kristillinen kasvatus on rappiolla

 

Jokaisena rippikoululeirinä vuosien mittaan olen kokenut sen huolestuttavan tunnon, että onko enää jäljellä niitä perheitä ja sukuja, joissa lapsia ja nuoria kasvatetaan kristillisessä mielessä. Kun yritän opettaa Raamatun merkitystä, niin monikaan ei tunnu haluavan Kirjaa edes avata. Raamattuun on vuosien mittaan piirrelty melkein mitä tahansa. Eikä tässä ole kysymys kansien tuunaamisesta, joka voisi sinänsä olla ihan oikeaa ja lämmintä. Joskus on ollut pakko viitata Koraaniin ja islaminuskoisiin siinä mielessä, että mitä tapahtuisi jos Koraania käsiteltäisiin samalla tavalla kuin kristittyjen pyhintä Kirjaa. En kehota väkivaltaan, vaan kysyn, eikö meille ole mikään pyhää! Pyhyys ei estä Raamattuun tarttumasta, vaan jopa siihen hyvästi kehottaa. Raamattu on monipuolinen kirjasto, jonka lukeminen kannattaa aina. Rippikouluun tullessaan monikaan nuori ei juuri ole kirjojen Kirjaan tarttunut. Rippikoulua kutsutaan rippikouluksi juuri Raamatun sisältämien pyhien kirjoitusten tähden. Rippikoulu on kasteopetusta, johon vanhemmat ja kummit voisivat varmasti paremminkin palata. Rippikoulu opettaa myös ripin merkitystä ja hyvä niin, sillä välillä tekisi todella ripittää nuoria, mutta kuitenkin mietin, että kohde saattaa olla väärä. Monen ihmisen, nuoren ja vanhemman, mielessä Raamattu on vanhentunut, mutta itse olen tuntenut vuosien mittaan sen yhä ajankohtaisemmaksi. Toki Raamatun lehdiltä löytyy myös omaan aikaansa sidottua, mutta pelastuksen kysymykset ovat varmasti ikuisia ja siten ajattomia, muuttumattomia. Raamatusta löytyvät myös nämä tärkeät apostoli Paavalin sanat: ”Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet! Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat: - Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti. Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo: - Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa. Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.” (Room. 10:15–20) Usko on iloinen asia ja elämäni tärkein voimavara. Raamattu ei ole Jumalan tai ihmisen lyömäase, vaan elämän eväspaketti, joka on aina tuoretta, sillä tuoreuden takaa Pyhä Henki, eläväksi tekijä. Raamattuun ei koskaan liimata parasta ennen –päiväystä.

Rukous on monelle lapselle ja nuorelle miltei tuntematon käsite, vaikka se on Jumalan edessä elonmerkki siinä missä meille samaa merkitsevä hengitys. Rukous koetaan vaikeaksi, vaikka se on helppoa ja luonnollista. Rukous ei ole tyhjän hokemista, vaan sydämen puhetta Jumalan kanssa. Ilman rukousta en voisi kuvitella eläväni. Tule, Pyhä Henki, laskeudu taivaasta alas, tänne meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Niinpä olen koko ajan yhä vahvemmin tuntenut ilolla ja toivolla tämän asian: Kaste kantaa ja kasvatus kannattaa!

 

Jo alussa Jumala loi meidät yhteyteen

Luomakunta on Herran

 

Vietimme kiitospalvelusta jylhän luomakunnan keskellä viime sunnuntaina (10.8.2008). Luontokirkoksi sitä jo perinteisellä tavalla kutsutaan. Paikkana oli Maaningan Tuovilanlahden Korkeakoski, Suomen korkein vapaana virtaava putous. Putouskorkeus on eräiden tietojen mukaan noin 46 metriä.

Kiitospalvelusta vietimme jo kolmattatoista kertaa. Ihmeellistä on se, että yhtään kertaa emme ole viettäneet sadepisaroiden keskellä. Korkeakoskelle ajellessa on toki monta kertaa sadellut enemmän tai vähemmän. Myös palveluksen jälkeen on piankin saattanut ukkosmyrsky ilmestyä. Kiitospalveluksiemme aikana vedet ovat siis virranneet vain joessa ja koskessa. Tämä kesä on ollut vaihteleva säiden suhteen. Hellettä ei juuri ole koettu millään puolella täällä pohjolassa. Ekumeeninen luontokirkko muuttui tälläkin kerralla ekumeeniseksi kesäkirkoksi. Pilvet vedettiin pois päältämme, auringonvalo alkoi siivilöityä puiden välistä, ja valon mukana virtasi lämpö. Ihmisiä oli saapunut paikalle pitkälle kolmatta sataa. Aluksi tosin luulin, että tulee vedettyä pohjat väkimäärien suhteen. Luulo ei siis ole yhä vieläkään tiedon väärti.

Alkujaan luontokirkko oli monta vuotta luterilaisen seurakunnan tapahtuma. Vähitellen korviini tuli toiveita, että myös ortodoksinen seurakunta tulisi mukaan. Tänään on sydämessäni monia muistoja syvällisistä palveluksista vedenpyhityksineen. Luomakunta on Herran ja siksi varmasti meille kaikille yhteinen. Yhteinen kiitos on tärkeää!

Alkukesästä minuun otti yhteyttä paikkakunnalla asuva saksofonin soiton taitaja. Hän kyseli, olisiko juhannuspyhinä jotain tapahtumaa, johon hän voisi tulla soittamaan. Maaningan hienoja paikkoja on myös Viannankoski ja sen äärellä oleva vanha mylly. Myllyn luona on pidetty muutamia juhannusseuroja, ja siksi saksofonisti toivoi mahdollisuutta palvella musiikillaan. Tänä kesänä Viannankosken myllyn isäntäväki huilaili, mutta muistin mainita soittajalle luontokirkosta. Kun muistin soittajan soittavan vapaakirkollisessa Viikunapuu-yhtyeessä, mieleeni tuli ajatus, että tulevalla kerralla luontokirkossa voisivat soida mahdollisimman laajasti tunnetut hengelliset laulut. Mainitsin ajatuksesta kanttorillemme, ja hän toi pian esille tuttuja hengellisiä ja kansanmusiikillisia helmiä: ”Jeesus, sä ainoa”, ”Jäi toiset aamulla nukkumaan” ja ”Ken on luonut sinitaivaan”. Minä otin sitten alkulauluksi hienon ortodoksisen veisun ”Ken kielin voisi kuvaella”. Kiitospalvelus päättyi monille tuttuun virteen ”Liekkejä on monta, valo on yksi”.

Vaikka kiitospalvelus on siis jo monia vuosia ollut luterilaisen ja ortodoksisen seurakunnan järjestämä, niin luonnollisesti kaikki kristityt ja muutkin Jumalan kuvaksi luodut ovat aina olleet tervetulleita. Toisinaan tosin tuntuu, että kaikki pitäisi kutsua henkilökohtaisesti. Lehdessä oleva julkinen ja yleinen kutsu ei ole kaikille sama kuin kutsu. Itse ajattelen, että pyhän kasteen sakramentin jälkeen mitään muuta kutsua ei edes pitäisi enää tarvita. Jokaiseen pyhään palvelukseen kutsutaan aina kaikkia kristittyjä. Eihän kirkkoa merkitsevä alkukielen sana alun perin edes merkinnyt rakennusta, vaan koolle kutsuttujen joukkoa.

Niin, tällä kertaa lauloimme tutun ja herkän sävelmän ”Paimenpoika”. Se oli kanttorin hyvä valinta. Ortodoksirovasti kertoi puolestaan, että häneltä olivat useammatkin henkilöt kysyneet, miksei tuttua, monelle rakasta laulua ole valittu kertaakaan. No, kaikella lienee aikansa, määrähetkensä joka asialla. Minulle tuota toivetta ei kukaan ollut kertonut. Simo Heinisen paaviuden historiaa käsittelevästä kirjasta luin lähelle itseäni tulevan kertomuksen. Johannes XXIII nimittäin oli todennut: ”Olen pelkästään paavina täällä, eikä kukaan kerro minulle mitään.” Tuttu tunne! Olen seurakuntaa ja sen jäseniä varten, mutta silti tavallinen ihminen, jonka kynnys ei todellisuudessa ole sen korkeampi kuin muillakaan syntisillä ja alhaisilla. Moni lienee ajatellut niin, että koska minulla on paljon työtä (pitää usein paikkansa), minua ei myöskään sovi häiritä. Häiritä! Mikään ei minua ilahduttaisi enemmän, kuin se, että joku soittaisi keskelle paperipinoja. Mutta taannoin eräskin seurakuntalainen lähestyi minua sähköpostilla, koska oli pakko. Joskus olisi kiva saada vihdoin kaivattu diagnoosi, mitä tarttuvaa tautia mahdan sairastaa, kun vain pakon edessä otetaan yhteyttä.

Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen

Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on (eli siunauksesta on kysymys)

Vietimme eilen (10.8.) kolmattatoista kertaa luontokirkkoa Maaningan Tuovilanlahden Korkeakoskella. Jälleen kiitospalvelus sujui veden virratessa vain joessa ja koskessa. Kun puoliltapäivin lähdin Maaningan kirkolta, sateli vettä. Kun saavuin erään kirkkokuoromme jäsenen kanssa Korkeakoskelle, ripeskeli vettä. Paperit ja vaatteet saivat hienoista kostutusta. Aluksi tuntui, että kesän vaihteleva sää olisi karkottanut väkeä, mutta sitä tulikin pitkälle kolmatta sataa. Kun kiitospalvelus alkoi ortodoksisella veisulla ”Ken kielin voisi kuvaella”, alkoivat pilvet väistyä auringon tieltä ja valo virtasi keskellemme puiden lomasta. Valo ja lämpö tekivät ekumeenisesta luontokirkosta ekumeenisen kesäkirkon. Ihmeelliseltä tuntuu, että yhtään kertaa ei ole vettä satanut luontokirkon aikana. Joskus on satanut kovastikin ennen ja jälkeen, mutta kertaakaan sade ei ole kastellut kiitospalvelukseen kokoontuneita kristiveljiä- ja sisaria. Olenkin ajatellut, että tässä on kyse Herramme hyvyydestä ja rakkaudesta meitä luotujaan kohtaan. Kun kerrankin kokoonnumme luomakunnasta kiittämään, niin ei Taivaan Isä meitä juuri silloin kastele, vaan antaa meidän nauttia hyvyytensä valoisuudesta ja lämpöisyydestä.

Eilen vietin juhlapäivää isosti. Ensin oli kahdenkymmenenkahden nuoren konfirmaatio kauniissa kirkossamme. Sitten suuntasin kulkuni kiitospalvelukseen, jota Korkeakosken jylhissä maisemissa on aina kansoittanut runsaslukuinen seurakunta. Vielä riensin kastamaan Siilinjärvelle työtoverini lapsenlapsen.

Mieleen palasi tuttu Paimenpsalmi:

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Lämmin kiitos Ollille, Liisalle, Hannulle ja Anjalle, Ainolle sekä Outille, Sepolle, Pirkolle ja Heikille, Hannulle, monelle muulle ja kaikille osallistuneille. Lämmin kiitos teistä kaikista Taivaan Isälle, jonka luona voi nauraa (ja itkeä).

KORKEAKOSKEN EKUMEENINEN LUONTOKIRKKO 10.8.2008 klo 13

I JOHDANTO

[Alkusoitto]

Alkulaulu: Ken kielin voisi kuvaella

1. ”Ken kielin voisi kuvaella Siionin Herran kunnian? Hän suur’ on taivaan istuimella, suur’ ruohon syissä hennoimman; ja Herran kunnian loistavuutta jokai­nen päivä tuopi uutta.” 2. säk. Oi Jumala, ma Sulle kannan nyt nöyrän rukoukseni. Ja haltuhusi itsen annan, Sä varma lohdutukseni. Me Sulle, Herra, uhrin tuomme, Me sulle kiitosvirren luomme.

Alkusiunaus Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja apostolinen tervehdys

Johdantosanat

Kristuksessa rakkaat ystävät. Olemme koolla Jumalan perheen kiitosjuhlassa hänen luomakuntansa keskellä.. Niin kuin Jumala on herättänyt luonnon kasvamaan ja kukkimaan, niin hän tahtoo uudistaa myös meidät. Hän on lähettänyt Pyhän Henkensä kirkastamaan sitä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Saamme pelkäämättä turvautua hänen suureen rakkauteensa ja huolenpitoonsa.

Synnintunnustus

Taivaallinen Isä. Sinä loit tämän maan, sen kasvit ja eläimet iloksi itsellesi ja ihmisille. Sinä uskoit haltuumme hyvän maailman, mutta me olemme kääntyneet sinua vastaan. Me olemme ajaneet teoillamme koko luomakunnan kuoleman tielle
ja nyt näyttää siltä, että kaikki mihin koskemme menee rikki. Isä, me tunnustamme, että olemme voimattomat katkaisemaan tuhon kierrettä. Usein silloinkin kun tiedämme, mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä, me emme muuta suuntaa.
Me kulutamme yli kohtuuden ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta, joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme. Ahneus ja välinpitämättömyys riivaavat meitä joka päivä. Isä, anna meille anteeksi. Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä ja sytytä meissä rakkaus, joka ohjaa oikeisiin tekoihin kaikkia luotujasi kohtaan.

Synninpäästö

Kaikkivaltias Jumala antakoon meille syntimme anteeksi ja johtakoon meidät ikuiseen elämään. Aamen.

Virsi 318 Jeesus, sä ainoa

1. Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on.
2. Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, sun, suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.
3. Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.
4. Ainoa puhtaus, syntisen uskallus, tuskassa lohdutus: pyhyytesi. Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele jokainen askele, Jeesukseni.

Päivän rukous

Rakas taivaallinen Isämme. Kiitämme sinua maailmasta, jonka olet luonut.
Kiitämme sen kauneudesta. Kiitämme kasveista, eläimistä ja ihmisistä.
Kiitos, että sinä rakastit tätä maailmaa niin paljon, että lähetit luoksemme oman Poikasi. Me emme osaa elää tahtosi mukaisesti. Kiitos, että annat meille anteeksi
Poikasi Jeesuksen tähden. Auta meitä varjelemaan sitä hyvää, minkä sinä olet luonut. Kuule meitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

II SANA

Ensimmäinen lukukappale: Ps. 104:1–5,10-15,27–30

1 Herra, minun Jumalani,*
miten suuri ja mahtava sinä olet!
2 Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,*
valo ympäröi sinut kuin viitta.
1 Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan*
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
2 Sinä otat pilvet vaunuiksesi*
ja kuljet tuulten siivillä.
1 Sinä teet tuulista sanasi viejät*
ja panet liekit palvelijoiksesi.
2 Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,*
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.)
1 Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,*
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
2 Ne juottavat kaikki maan eläimet,*
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
1 Niiden äärellä asuvat taivaan linnut*
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
2 Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,*
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
1 Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,*
että hän saisi leipänsä maasta.
2 Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan*
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
1 Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,*
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
2 Sinä annat, ja jokainen saa osansa,*
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
1 Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,*
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
2 Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,*
näin uudistat maan kasvot.

1+2 Kunnia Isälle ja Pojalle* ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,*
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Vastauslaulu: Jäi toiset illalla nukkumaan

Toinen lukukappale: 1 Kor. 8:6

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

Laulu: Ken on luonut sinitaivaan
*Evankeliumi: Joh. 1:1-4
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.

Saarna

*Uskontunnustuslaulu (Credo) vkl 733 Uskon Isään Jumalaan

1. Uskon Isään Jumalaan, kaiken hyvän antajaan. Hän on luonut ihmisen, maailman ja ihmeet sen.
2. Uskon Poikaan, Jeesukseen, Vapahtajaan rakkaaseen. Keskellemme syntyi hän,
tuntee ihmiselämän.
3. Jeesus kuoli, haudattiin, astui ylös taivaisiin. Syntimme hän sovitti, kaiken saamme anteeksi.
4. Uskon Henkeen totuuden. Hän on Henki rakkauden. Hän luo uutta elämää, uskon meissä herättää.
5. Tämän uskon turvissa elän seurakunnassa. Taivas maata koskettaa, usko ilon lahjoittaa.

III RUKOUS

Yhteinen esirukous
Elävä, kaikkivaltias Jumala, sinua me huudamme avuksi. Kuule meitä armossasi. Me rukoilemme sinua: Kuule meitä, laupias Herra Jumala.
Rukoilemme kirkkosi puolesta kotiseudullamme ja kaikkialla: seurakuntiemme ja niiden palvelijoiden puolesta, omien hiippakuntiemme ja esipaimentemme Willen ja Leon puolesta, kaikkien kirkkojen ja niiden paimenten puolesta. Anna kirkollesi ykseys ja rauha. Anna sanasi levitä kaikkeen maailmaan. Me rukoilemme sinua: Kuule meitä, laupias Herra Jumala.
Rukoilemme kansamme ja koko maailman puolesta. Anna rauhan, oikeudenmukaisuuden ja vapauden voittaa. Siunaa kansojen johtajia. Me rukoilemme sinua: Kuule meitä, laupias Herra Jumala.
Kiitämme sinua perheestä ja kaikista läheisistämme. Sinä, joka tunnet ilomme ja huolemme, siunaa meitä. Me rukoilemme sinua: Kuule meitä, laupias Herra Jumala.
Muista kaikkia sairaita. Muista myös niitä, jotka kärsivät yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Rukoilemme niiden puolesta, joita painavat taloudellinen ahdinko tai elämän tarkoituksettomuus, raskaat työpaineet tai työttömyyden taakka. Muista niitä, jotka ovat lähellä kuolemaa. Rukoilemme edesmenneiden rakkaittemme puolesta. Anna meidän tämän elämän jälkeen yhdessä heidän ja kaikkien pyhiesi kanssa nähdä sinun kasvojesi valo. Me rukoilemme sinua: Kuule meitä, laupias Herra Jumala.
Jätämme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun. Aamen.

Isä meidän (ekumeeninen sanamuoto)

S Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

IV PÄÄTÖS

*Ylistysvirsi 342 Niin ihanaa on ylistää

1. Niin ihanaa on ylistää sinua, Jumalamme, ja hyvyyttäsi, voimaasi nyt kiittää laulullamme. Kuljithan aina kanssamme, veit taisteluissa voitolle ja olit auttajamme.
2. Ain olet ollut luonamme aarteena kalleimpana. Elämän vesi virvoittaa,
elämän leipä, sana. Armosi meille virtailee ja totuutesi valaisee kuin tähti loistavana.
3. On virsi täällä heikko vain ja köyhä kiitoksemme kaikesta, minkä meille soit jo täällä iloksemme. Me emme kyllin johtoas voi ylistää ja armoas, kun siunaat askelemme.
4. Oi, ethän meitä, Herramme, milloinkaan yksin heitä. Lahjoita Hengen valkeus,
sen anna johtaa meitä. Luo usko, toivo sydämeen ja rakkautta Jeesukseen, armoosi meidät peitä.

*Päätössiunaus

Ortodoksisen perinteen mukaan ja lopuksi luterilaisen perinteen mukaan

L Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille

ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne

ja antakoon teille rauhan. Isän ja + Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Virsi 454 Liekkejä on monta

1. Liekkejä on monta, valo on yksi, hän on Jeesus Kristus. Liekkejä on monta, valo on yksi. Hän yhdistää meidät.

2. Oksia on paljon, runko on yksi, hän on Jeesus Kristus. Oksia on paljon, runko on yksi. Hän yhdistää meidät.

3. Lahjat ovat monet, Henki on yksi, hän on Henki Herran. Lahjat ovat monet, Henki on yksi. Hän yhdistää meidät.

4. Palvelijaa monta, yksi on Herra, Herra Jeesus Kristus. Palvelijaa monta, yksi on Herra. Hän yhdistää meidät.

5. Uskovia paljon, ruumis on yksi, yksi seurakunta. Uskovia paljon, ruumis on yksi. Hän yhdistää meidät.

Konfirmaatiomessun saarna 10.8.2008

Kristuksessa rakkaat nuoret. Läsnä oleva rukoileva ja kiittävä Kristuksen seurakunta.

 

Tämän pyhäpäivän aihe on mielestäni kaunis: Jeesus, parantajamme. Tämän pyhäpäivän tekstit ovat tärkeitä, mutta ehkä hiukan tummasävyisiä, vakavia. Ne kuitenkin viittaavat tärkeällä tavalla elämämme ja uskomme tärkeimpiin tienviittoihin, jotka turvaavat kulkuamme elämän polulla.

Te nuoret suorititte Kymmenen käskyä perinteisenä ulkoläksynä leirimme aikana. Ensimmäinen käsky kaikui siis lukuisia kertoja: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Jo tämä ensimmäinen käsky peittyy monen asian alle tässä maailmassa, vaikka jokainen meistä on olemassa, koska se on hyvän ja ihmisiä rakastavan Jumalan tahto. Sinä olet Jumalalle rakas!

Toinen käsky on tämä: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.”  Tässä on suora viittaus tämänpäiväiseen Jeesuksen opetukseen. Kysymys on myös tavoista. Hyvät tavat kaunistavat oikeasti, sillä ne eivät nouse suinkaan tyhjästä. Ne muistuttavat siitä, mitä me arvostamme, kunnioitamme ja pidämme pyhänä.

Kolmas käsky on maailman ensimmäinen työsuojelumääräys: ”Pyhitä lepopäivä.”  Osallistumalla pyhäpäivän jumalanpalvelukseen eli kuuntelemalla tai lukemalla Jumalan sanaa pyhitämme lepopäivän. Elämässä tarvitsemme kumpaakin: työtä ja lepoa, arkea ja pyhää.

Nämä käskyt riittävät koko elämän ajaksi. Ajatelkaamme vaikkapa neljättä käskyä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.”  Vanhemmat ovat vanhempia, eivät lasten kavereita. Vanhempien tehtävänä on luoda turvallinen kasvuympäristö lapsilleen, joista tulee vanhempia.

Näitä tienviittoja seuraamalla et varmasti menetä mitään, mutta vapautat itsesi hyvään: ”Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta.” Elämykset ja kokemukset ovat nousseet suureen arvoon. Usein ne perustuvat hyvin itsekkääseen nautinnon tavoitteluun. Kukaan ei kuitenkaan elä itseään varten tai kuole itseään varten.

Useimpiin tienviittoihin sopii niin sanottu Kultainen sääntö, niin myös kahdeksanteen: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.”  Hyvän puhuminen lähimmäisestä tekee hyvää meille kaikille, mutta miksi siihen tarvitaan aivan erityinen annos rohkeutta.

Viimeisissä tienviitoissa on jotain samaa kuin ensimmäisessä ja muutamassa muussakin: ”Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.”  Tänä päivänä nämä tienviitat tuntuvat ehkä etäisiltä teistä nuorista, mutta kuten sanoin, ne on tarkoitettu koko elämän ajaksi. Kun apostoli Jaakob sanoo päivän epistolassa, että me kaikki hairahdumme monin tavoin, on hän varmasti oikeassa.  En minäkään täyttänyt opettajan tehtävää täydellisesti. Toivon ja rukoilen, että saatoimme tehdä tunnetuksi sitä puuta, jonka hedelmät ovat hyvät. Kasteessa meidät on oksastettu Kristus-puuhun. Hän, Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hänessä on jokaisen kastetun mahdollista löytää hyvät hedelmät ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”. Kiitos teille nuoret, isoset ja opettajat ainutkertaisesta kokemuksesta Tervonsalmessa, rukouksen paikassa.