Kristillinen kasvatus on rappiolla
Jokaisena rippikoululeirinä vuosien mittaan olen kokenut sen huolestuttavan tunnon, että onko enää jäljellä niitä perheitä ja sukuja, joissa lapsia ja nuoria kasvatetaan kristillisessä mielessä. Kun yritän opettaa Raamatun merkitystä, niin monikaan ei tunnu haluavan Kirjaa edes avata. Raamattuun on vuosien mittaan piirrelty melkein mitä tahansa. Eikä tässä ole kysymys kansien tuunaamisesta, joka voisi sinänsä olla ihan oikeaa ja lämmintä. Joskus on ollut pakko viitata Koraaniin ja islaminuskoisiin siinä mielessä, että mitä tapahtuisi jos Koraania käsiteltäisiin samalla tavalla kuin kristittyjen pyhintä Kirjaa. En kehota väkivaltaan, vaan kysyn, eikö meille ole mikään pyhää! Pyhyys ei estä Raamattuun tarttumasta, vaan jopa siihen hyvästi kehottaa. Raamattu on monipuolinen kirjasto, jonka lukeminen kannattaa aina. Rippikouluun tullessaan monikaan nuori ei juuri ole kirjojen Kirjaan tarttunut. Rippikoulua kutsutaan rippikouluksi juuri Raamatun sisältämien pyhien kirjoitusten tähden. Rippikoulu on kasteopetusta, johon vanhemmat ja kummit voisivat varmasti paremminkin palata. Rippikoulu opettaa myös ripin merkitystä ja hyvä niin, sillä välillä tekisi todella ripittää nuoria, mutta kuitenkin mietin, että kohde saattaa olla väärä. Monen ihmisen, nuoren ja vanhemman, mielessä Raamattu on vanhentunut, mutta itse olen tuntenut vuosien mittaan sen yhä ajankohtaisemmaksi. Toki Raamatun lehdiltä löytyy myös omaan aikaansa sidottua, mutta pelastuksen kysymykset ovat varmasti ikuisia ja siten ajattomia, muuttumattomia. Raamatusta löytyvät myös nämä tärkeät apostoli Paavalin sanat: ”Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet! Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat: - Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti. Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo: - Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa. Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.” (Room. 10:15–20) Usko on iloinen asia ja elämäni tärkein voimavara. Raamattu ei ole Jumalan tai ihmisen lyömäase, vaan elämän eväspaketti, joka on aina tuoretta, sillä tuoreuden takaa Pyhä Henki, eläväksi tekijä. Raamattuun ei koskaan liimata parasta ennen –päiväystä.
Rukous on monelle lapselle ja nuorelle miltei tuntematon käsite, vaikka se on Jumalan edessä elonmerkki siinä missä meille samaa merkitsevä hengitys. Rukous koetaan vaikeaksi, vaikka se on helppoa ja luonnollista. Rukous ei ole tyhjän hokemista, vaan sydämen puhetta Jumalan kanssa. Ilman rukousta en voisi kuvitella eläväni. Tule, Pyhä Henki, laskeudu taivaasta alas, tänne meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Niinpä olen koko ajan yhä vahvemmin tuntenut ilolla ja toivolla tämän asian: Kaste kantaa ja kasvatus kannattaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti