Ut unum sint

Että olisimme yhtä! Näin rukoilee Jeesus, oikea Puolustajamme meidän puolestamme lakkaamatta. Hän itse on ainoa todellinen Kirkko, jossa kaikki todelliset uskovat elävät ja rukoilevat ja rakastavat.Olen monesti ajatellut kristikuntaa, joka koko ajan hajaantuu ja pirstaloituu. Muistammeko että vaikka itä ja länsi ovat olleet erossa lähes tuhat vuotta, niin tätä aikaa edelsi myös tuhat yhteistä vuotta. Vanhat kirkot eli katolinen kirkko lännessä ja ortodoksinen kirkko idässä edustavat meidänkin eli luterilaisten kristittyjen juuria. Vaikka tämä aika on vaikea ja yhä vaikeammaksi taitaa tulla, niin ihmisten rakentamat muurit kirkkojen ja tunnustuskuntien välillä ovat ihmisten rakentamia. Tämä vakava aika on siis täynnä siunausta, sillä taivaallinen Isämme istuu korkealla näiden muurien yläpuolella. Hän näkee jokaisen ihmisen sydämen Jeesuksen Kristuksen kautta, ainosyntyisen Poikansa kautta. Näitä ajatuksia tuotti teksti, jota luin taannoin Aamun Koitosta, jossa oli juttu marttyyripiispa Platon Tallinnalaisesta.

Rukous Pyhälle Hengelle

Taize-rukous

 

Pyhä Henki, mahdollista meidät kääntymään

sinua kohti jokaisena hetkenä.

Me unohdamme kovin usein sen,

että sinä vaellat meissä,

että sinä rukoilet meissä,

ja että sinä rakastat meissä.

Sinun läsnäolosi meissä on

luottamus ja jatkuva anteeksiantamus.

 

 

(Suomennettu tänään 23.4.2008)

 

Joku toivoi Totuutta...

9. sunnuntai helluntaista (10.8.2003)

Totuus ja harha

Evankeliumi: Matt. 7: 24–29

24 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. 25 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. 26 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. 27 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka." 28 Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. 29 Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Apostolien teoista luemme: ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.” (Ap. t. 17:24, 25)

Tämän pyhäpäivän aiheena on ’Totuus ja harha’. Totuus ja harha eivät ole ihmisen elämässä mitään kaukana toisistaan olevia vastakohtia. Pikemminkin niiden välillä on kuuluisa veteen piirretty viiva. Voihan se, mikä kovasti kuulostaa totuudelta, olla vailla mitään perustaa. Joskus taas täytyy lopulta tunnustaa, että totuus voi olla myös tuolla ulkona. Jumalan silmissä tietenkään totuudella ja harhalla ei ole keskenään mitään tekemistä. Hän taitaa tosin olla jo sopivalla etäisyydellä kaikesta, vaikka onkin lähellä jokaista luotuaan. Ihminen on liian lähellä omaa elämäänsä nähdäkseen selvästi.

Tämä kirkkovuodenaika on seurakunnan, kirkon aikaa, jossa korostuu inhimillinen vastuu. Ensiksi on sanottava, että vastuuta ei ole oikein ymmärretty, jos tärkeintä elämässä on parannuksen teko toi­sen ihmisen synneistä. Tällainen ajattelu on kuitenkin käytännössä yleistä niin yksittäisten kris­tit­ty­jen kuin kristil­listen yhteisöjenkin kohdalla. On siis syytä lukea pyhästä epistolasta uudel­leen: ”Ta­voi­telkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Her­raa.” Rauha on aina yhteisöllinen asia. Opetetaanhan Katekismuksessa pyhästä yh­tei­sestä seura­kun­nas­ta näin: ”Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää mei­dät Kris­tukseen ja toi­siimme.” Kun aiheenamme on ’Totuus ja harha’, niin paikallaan lienee muu­tama va­roituksen sana. Jeesuksen omien sanojen mukaan taivasten valtakuntaan johtaa ahdas port­ti. Val­heen puhu­jis­ta, jotka johdattaisivat niin mielellään leveälle tielle, Jeesus varoittaa sanoen: ”Ei jokainen, joka sanoo mi­nulle: 'Her­ra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun tai­vaal­li­sen Isäni tah­don.”(Matt. 7:21) Jeremian kirjasta luemme Herran sanat: ”He parantavat mi­nun kan­sa­ni vam­man ke­peästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole.” (Jer. 6:14) Paljon myö­hem­min on kir­joi­tet­tu virren sanat: Rauha ei saavu, jos emme taivu Luojamme tahtoa nou­dat­ta­maan. Ja tä­män päi­vän py­hästä epistolasta luemme: ”Älkää luottako valheen puhujiin, jotka ho­ke­mal­la ho­ke­vat: 'Tämä on Her­ran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'” (Jer. 7:4) Monenlainen, myös uskonnollinen vapaamielisyys li­sään­tyy yhteiskunnassamme. Voidaan perustellusti kysyä, että jos ihmisen elämää voidaan ajatella rakennuksena, joka tarvitsee lujan perustan, niin onko sellaista kohta enää ole­mas­sa. Suvaitsevai­suus sinänsä on tärkeää. Onhan uskon tehtävänä rakentaa yhteyttä erilaisten ihmisten keskellä. Täl­lai­sen yhteyden voimana on Jumalan rakkaus ja sitä suuntaa Ju­malan oikea­mie­lisyys. Usko niin kuin elämäkin on Jumalan lahja. Jumala antaa lahjansa, jotta me tun­tisimme niistä iloa, ja jotta me niitä vastuullisesti käyttäisimme ja jakaisimme. Tärkeintä ei saa ol­la se, että ihminen pää­see toteuttamaan itseään, vaan tärkeintä on se, että ihminen pyrkii to­teut­ta­maan Jumalan tahdon. Epis­tolassa kehotetaan pyrkimään pyhitykseen. Asiayhteyden huo­mi­oon ot­taen voidaan ajatella py­hi­tyksen viittaavan puhdistautumiseen, siis katumukseen ja paastoon. Jo­kai­nen joka panee toi­von­sa Kristukseen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä. (1. Joh. 3:3) Usko syn­tyy seu­ra­kunnassa sanan ja sakramenttien kautta Pyhän Hengen voimasta. Ja me saam­me rukoil­la Pyhää Hen­keä, Jumalaa sanoen: ”Hyvyyden lähde ja elämän antaja, tule ja asu meissä ja puhdista mei­dät kai­kesta synnin pahuudesta sekä pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme.”

Me saamme iloita, vaikka kirkko tässä maailmassa yhä ahtaammalla onkin, jumalallisista, elämää ja toi­­­voa antavista totuuksista. Yksi nimi on annettu meidän pelastukseksemme. Apostoli Paavali kir­joit­­­taa kirjeessään roomalaisille: ”Mitä siis on sanottu? - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja si­nun sy­dämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jee­sus on Her­ra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydä­men us­ko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: ”Yksikään, joka hä­­neen us­koo, ei joudu häpeään.” Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huu­­tavat hän­tä avukseen.” (Room. 10:8-12) Tämäkin sunnuntai, Herran päivä, on pelas­tuk­sem­me päi­­vä, ylös­­nou­semuksen päivä, pääsiäinen. Ilman pääsiäisen sanomaa ei rauhasta voi puhua tai edes haa­­­veil­la. Vii­kon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, ylösnoussut Herra ilmestyi seuraajil­leen. Jee­sus sa­noi: ”Rau­ha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tä­män hän pu­halsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat an­teeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20: 21 - 23) Vä­häs­sä Katekismuksessaan uskonpuhdistajamme opettaa: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Ju­­ma­laa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuun­te­lem­­­me ja opim­me sitä mielellämme.” Jeesus sanoo tänään meillekin: ”On kirjoitettu: 'Minun huonee­ni on ole­va rukouksen huone.'”

Minä tahdon ylistää Jumalaa psalmin sanoin

Psalmi 103

1Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
2 Ylistä Herraa, minun sieluni,

älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

3 Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
4 Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
5 Hän ravitsee minut aina hyvyydellään,

ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

6 Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
7 Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
8 Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
9 Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
10 Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,

ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.

11 Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
13 Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra
niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
14 Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,

muistaa, että olemme maan tomua.

15 Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
16 ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Polvesta polveen
ulottuu hänen uskollisuutensa
18 kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan,

muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.

19 Herralla on istuimensa taivaissa,
ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
20 Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette
ja hänen käskynsä täytätte.
21 Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot,
kaikki hänen palvelijansa,
jotka hänen tahtonsa täytätte.
22 Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa

kaikkialla hänen valtakunnassaan.

Ylistä Herraa, minun sieluni!

 

Pyhä Henki on Totuuden Henki

1.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

4.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

 

Zachris Topelius 1869. Suom. Martti Ruuth 1902.

Virsikirjaan 1938.

Lähde: http://evl.fi/virsikirja

Joh. 14: 6

Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."