Ut unum sint

Että olisimme yhtä! Näin rukoilee Jeesus, oikea Puolustajamme meidän puolestamme lakkaamatta. Hän itse on ainoa todellinen Kirkko, jossa kaikki todelliset uskovat elävät ja rukoilevat ja rakastavat.Olen monesti ajatellut kristikuntaa, joka koko ajan hajaantuu ja pirstaloituu. Muistammeko että vaikka itä ja länsi ovat olleet erossa lähes tuhat vuotta, niin tätä aikaa edelsi myös tuhat yhteistä vuotta. Vanhat kirkot eli katolinen kirkko lännessä ja ortodoksinen kirkko idässä edustavat meidänkin eli luterilaisten kristittyjen juuria. Vaikka tämä aika on vaikea ja yhä vaikeammaksi taitaa tulla, niin ihmisten rakentamat muurit kirkkojen ja tunnustuskuntien välillä ovat ihmisten rakentamia. Tämä vakava aika on siis täynnä siunausta, sillä taivaallinen Isämme istuu korkealla näiden muurien yläpuolella. Hän näkee jokaisen ihmisen sydämen Jeesuksen Kristuksen kautta, ainosyntyisen Poikansa kautta. Näitä ajatuksia tuotti teksti, jota luin taannoin Aamun Koitosta, jossa oli juttu marttyyripiispa Platon Tallinnalaisesta.