Näin joulun kynnyksellä olisi hyvä muistaa, että ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.” (Room. 14:17) Suomalainen joulu on muuttumassa yhä maallisemmaksi. Usein tulee mieleen sanonta, jota on hiukan entisestä parannettu: ”Joulujuhlista jaloin, pikkujouluista kontaten.” Tuo sanonta kuului ennen vanhaan ja kenties parempina aikoina näin: ”Joulu juhlista jaloin!”
Kun taannoin vierailin adventtihartauden merkeissä kouluilla, kävi selväksi, ketä lapset odottavat. Onhan se osaltaan ihan luonnollista, mutta ottaen huomioon hartaudellisen yhteyden, niin hiukan surullistakin se on, että odotettu yhteinen jouluvieras on joulupukki, eikä suinkaan Jeesus.
Mieleeni on tullut, jouluhulinahysteriaa ajatellessani, tarina hölmöläisistä, jotka yrittivät kantaa säkeissä valoa pimeään mökkiinsä. Eihän se valo säkissä siirtynyt. Joten ei se joulukaan kyllä kauppakasseissa kaupoista kotiin kulje, vaikka eri kaupparyhmittymät näin haluaisivatkin julistaa.
En tahdo tällä kirjoituksella pahoittaa kenenkään lahjantuojan mieltä. Haluan vain kertoa, että maallinen joulu ei voi koskaan korvata todellista sydänten joulua.
Joulu on armon, rakkauden, ilon, valon ja lämmön juhla. Joulun juhlaan astumme aatosta lähtien. Todellisuudessa aatto on yhä aatto eli juhlaa edeltävä päivä. Nykyään vain ei millään tahdo olla enää mitään väliä. Mukavuudenhalu syö miltei kaiken hyvän perinteen. Tänä vuonna vietämme vielä kolmattakin joulupäivää, jota kutsutaan myös apostoli Johanneksen päiväksi. Luterilainen kirkko on kaiken kaikkiaan ollut varsin horjuva hyvän ja elävän perinteen säilyttämisessä. Toisaalta juhlien nimeäminenkin on ollut turhan käytännönläheistä. Kun joulun juhla-aika loppiaisena päättyy, niin mistä tuo nimitys kertoo, siis muusta kuin juhla-ajan päättymisestä. Tietenkään nimitykset epifania tai teofania eivät ilman selitystä avaudu nykyihmisille, mutta saisihan sitä lämpimän jo siitäkin, että yrittää iskostaa luterilaisiin mieliin, että paastonaika se edeltää jouluakin. Ihmetyttää vain se, että meikäläisten kirkonmiesten ja –naisten mukaan ei paastolla ole mitään tehtävää. Onko asia todella näin?
Niin se on, että vain Jumala voi siunata joulumme, joten sitä minä sydämen pohjasta toivon meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti