perjantai 7. marraskuuta 2008

Herra, osoita minulle tiesi ja tee minut halukkaaksi sitä kulkemaan

Juuri niin taisi käydä kuin arvelinkin

 

Usein minusta tuntuu, että pappeuteni on este sille, että yhteys lähimmäisiin kasvaisi ja iloisesti kehittyisi. Mielestäni olen ihan tavallinen ihminen, mutta olenko kuitenkaan. Minulla ei ole juurikaan sosiaalista elämää täällä pohjoisessa Savossa. Savolaisuus tunnustetaan usein lupsakkaaksi, mutta onkohan se sitä kuitenkaan. Minusta Maaningalla elää varsin synkkä savolainen luterilaisuus. Takanapäin puhellaan kaikenlaista, mutta silti edessäpäin ollaan hiljaa ja hymyillään. Eikä tämä ole vain minun ongelma. Siitä olen itse asiassa iloinen, kun eräs seurakuntalainen totesi suoraan, että nykyinen virkani taitaa olla este yhteydenottamiselle. Se oli rehellinen tunnustus.

Itse en tunne kovinkaan muuttuneeni ihmisenä, vaikka astuin yli kaksi vuotta sitten suureen ja vaikeaan virkaan. Elämäni muuttui entistä työntäyteiseksi. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, kun välillä ei sitä vapaa-aikaa niin kovin runsaasti olekaan. Pitämättömät vapaat jäävät pitämättömäksi. Olisin hyvilläni, jos ihan kaikkea ei jätettäisi pelkästään minulle. Moni toteaa, että pitkästä aikaa nähdään. Onkohan se vain minun tehtäväni pitää yhteyttä yllä? Mielestäni otan yhteyttä aika moniinkin, mutta en kai sittenkään tarpeeksi.

Ehkä joku pelkää ottaa yhteyttä, ettei vain häiritsisi töitäni. Olen sanonut ja sanon tässäkin, että soitto tai kaksi päivässä piristäisi. Silloin kun en voi puhua, en ota puhelinta mukaan ollenkaan, tai laitan sen hiljaiseksi. Jos se soi töiden keskellä, niin sehän on kokonaan ihan minun moka.

Suoraan sanottuna, en ehkä olisi pappi, kirkkoherra tai maaninkalainen, jos etukäteen olisin kaiken tiennyt, mihin nämä asiat johtivat. Olen iloinen tehtävästäni ja vastuullisesta virastani, sillä luotan taivaan Isän johdatukseen. Tällä kaikella lienee jokin merkitys. En olisi uskaltanut näitä askelia ottaa, jos olisin tiennyt, mutta nyt en vähättele tietäni ollenkaan. Toivoisin vain, että minua paremmin ymmärrettäisiin ja yhteydellä kannettaisiin.

Olen sanaton, kun muistelen kolmen vuoden takaisia hetkiä. Saamani tuki ja luottamus oli niin suurta, että en sitä osannut oikein odottaa. Kiitos kaikesta tästä. Kiitos, Jumala, elämästä, joka on sinun käsissäsi.

Ei kommentteja: