Helluntai ja äitienpäivä

Monia armorikkaita vuosia vietämme, sillä Pyhä Henki synnytti maailmanlaajuisen Kristuksen Kirkon Jumalan tahdosta. Kirkko on Äitimme ja Jumala on Isämme. Näin voimme kiittää kaikesta Jumalaa, taivaallista Isäämme. Äitienpäivä on tärkeä siinä mielessä, että äidit ovat opettaneet meitä rukoilemaan ja toivomaan. Äidin rakkaus on lämmintä ja sydämellistä. Niilo Rauhala on runoillut kauniisti: "Hellästi äidit paina, oi taivaan Isä, aina Poikasi sydämeen. Suo, että kuormat jaamme ja uutta voimaa saamme taas palvelevaan rakkauteen."

Ikuista rukousta meidän puolestamme

Jeesuksen jäähyväisrukous (Joh. 17)

Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi:

"Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

"Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

"Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.

"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

"Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

"Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

"Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."

 

Yksin emme työtä tee, toinen toistaan tarvitsee, joten taannoin muokkasin alla olevaa tekstiä SEN:in luvalla, sillä siinä on paljon tärkeää ajateltavaa meille kaikille

Lakkaamaton rukous, isä Antoine Levy 19.1.2008

Espoon Leppävaaran kirkossa 19.1. pidetyssä Ekumeenisen rukousviikon illassa oli teemana Lakkaamaton rukous. Isä Antoine Levyn (kat.) opetuspuhe:

 

I Kun. 18: 36-39

Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.

Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"

 

Joh.11: 41–44

Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä"

 

Jokaiselle Kristukseen uskovalle ekumeeninen liike on hämmentävä asia. Niin kuin Kristus sanoo herättäessään Lasaruksen kuolleista, hänen kaikkivaltias Isänsä kuulee aina Poikaansa. Siis jos ekumenia, kaikkien kristittyjen yhteys, on Kristuksen rukouksen kohde, miksi se ei onnistu?  Miksi hänellä, jolla on voima herättää ihmisiä kuolleista, ei ilmeisesti ole voimaa hoitaa tai viimeistellä hänen omaa ja elävää ruumistaan, joka on Kirkko? Yksi mahdollisuus on se, että ekumenia ei ole todellinen Kristuksen rukouksen kohde. Ekumeeniset kristityt ovat väärässä ja fundamentalistit ovat oikeassa: Kristus ei halua ekumeniaa. Ehkä Kristus ajattelee, että vain tämä katolinen kirkko, joka pidättäytyy sekoittumisesta luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kanssa, ansaitsee elämän; tai ehkä hän ajattelee, että tämä oikea Kirkko on vain puhdas ortodoksinen, tai vielä vain puhdas luterilainen kirkko. Jokaisella kirkollisella perinteellä on oikeus väittää, että se omistaa koko totuuden. Mutta nimenomaan tämä tosiseikka osoittaa, ettei yksikään niistä väitteistä voi olla totta. Jos koko totuus ei sovellu yksiin koko totuuden kanssa, se tarkoittaa että tämä koko totuus ei ole koko totuus.

 

Olen tietoinen, että kysymys on vielä jäljellä: miksi sitten ekumenia etenee niin hitaasti jos se ylipäätään etenee? Kaikkien teologisten sopimusten ja ilmoitusten jälkeen kristityt ovat vielä jakautuneet. Toisaalta, todellinen syy, miksi olemme jakautuneet, on tullut paljon selvemmäksi, Kyseessä ei ole uskon sisältö, vaan Kirkon muoto. Kristityt tuntevat yhteyttä siitä, mihin he uskovat, mutta eivät siitä, miten pitäisi elää yhdessä Kirkossa. Itse asiassa tämä ongelma ei koske vielä ekumeniaa sinänsä. Sekä katoliset että luterilaiset ja ortodoksit keskustelevat ja riitelevät hierarkiasta, etiikasta, naispappeudesta ja homoseksuaalisuudesta omien kirkkojensa sisällä. Ne ovat samanlaisia ongelmia, vaikka on muutamia sopimattomia virallisia kantoja. Siis kaikille kristityille kysymys on: mikä on Kirkon muoto, joka olisi Kristuksen tahdolle uskollinen?  Mikä on Kristuksen Kirkon oikea muoto?  En halua ottaa täällä kantaa niihin teemoihin, mutta yksi asia on minusta selvä: vastaukset eivät ole löydettävissä kirjoissa, eivätkä edes puhtaissa inhimillisissä aivoissa. Jolleivät ne tule Pyhän Hengen vaikutuksella, eivät ne ole niitä vastauksia, joita etsimme. Lyhyesti sanoen, jos haluamme, että Jumala kuulisi meitä, meidän pitää kuunnella Jumalaa. Shma Israel. Jumalan kuunteleminen on rukouksen pohja.

 

Ihmetellään, miksi kaikkivaltias Isä ei heti toteuta Pojan rukousta – mitä Jumala odottaa?  Ehkä Hän odottaa meitä. Hän odottaa aikaa, milloin meidän tahtomme sopii Hänen tahtoonsa. Se voi kestää kauan. Jos haluamme, että Jumala kuulisi meitä ja erottaisi heti totuuden valheesta, niin kuin Hän kuuli Elian pyynnön, meidän pitää mennä kuuntelemaan Jumalaa, niin kuin Elia teki. Tämä ei tapahdu tulen voimassa, vaan tuulen hyväilyssä: 1 Kun. 19:11–12  Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa". Shma Israel, mitä Jumala sanoo hänen Kirkosta rukouksen hyminällä. Ilm. 2:7 "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo". Lakkaamatta.

 

Psalmin tärkeää ja kaunista rukousta meille luoduille ja Kristuksessa lunastetuille

Psalmi 104

Luojan ylistys

Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan. Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä, mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,eivätkä ne enää palaa peittämään maata. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla. Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi. Ravituiksi tulevat myös Herran puut,
Libanonin setrit, jotka hän istutti, joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista. Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin. Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta. Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle. Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee,
parvittain eläimiä, pieniä ja suuria! Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. Olkoon Herran kunnia ikuinen!
Saakoon hän iloita kaikista teoistaan, hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän. Olkoot mietteeni hänelle mieleen,
että saan iloita Herrasta.
Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista!
Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!

Psalmi 80: 15-20 (tätä rukousta rakastan)

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Menehtykööt uhkaavan katseesi alla ne, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, hmislasta, jolle sinä olet antanut voiman. Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Rukous Pyhälle Hengelle

Oi sinä jumalallinen Lohduttaja,

Totuuden Henki,

hyvyyden aarreaitta ja elämän lähde.

Sinä, joka annat lahjoja

ja jumalallisen suosion merkkejä,

tule asumaan meissä

ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta.

Herra, luo meihin puhdas sydän

ja uudista meissä oikea henki,

kohtuuden ja puhtauden henki,

hurskauden ja pyhyyden henki,

varovaisuuden ja voiman henki,

tiedon henki, ja pelko sinuun, Herra.

Ole kanssamme ja keskellämme opastaen,

auttaen, vahvistaen ja lohduttaen meitä.

Oi pyhä, armollinen ja hyvä Henki,

herätä minussa lähde,

jonka kyynelin puhdistan pahuudesta sydämeni,

jotta tulisit sinne asumaan.

Sytytä sydämeeni jumalallisen rakkautesi tuli.

Herätä henkiin

ja virvoita minussa pelastavan toimintasi henki,

niin että eläisin sinussa aina ja ikuisesti.

Aamen.