P y h ä n P a t r i c k i n r i n t a k i l p i

P y h ä n   P a t r i c k i n   r i n t a k i l p i

 

Minä sidon itseni tänään lujasti

Kolminaisuuden nimen voimaan.

Minä rukoilen ja rakastan Jumalaa,

joka on Yksi Kolmessa ja Kolme Yhdessä.

Minä sidon itseni ikuisesti lujasti

uskon voimaan, Kristuksen elämään ihmisenä,

hänen kasteeseensa Jordanin vedessä,

hänen ristinkuolemansa tuomaan vapahdukseen,

hänen ylösnousemiseensa tyhjästä haudasta,

hänen paluuseensa taivaan maahan,

hänen tulemiseensa tuomion päivänä,

tähän sidon itseni tänään lujasti.

Minä sidon itseni tänään lujasti

tähtikirkkaan taivaan jokaiseen hyveeseen:

auringon elämää antaviin säteisiin,

kuun valoon myöhäisenä yön hetkenä,

salaman valoon joka välkähtelee vapaasti,

tuulen raivoisaan myrskyyn ja huutoon,

lujaan maahan, suolaiseen mereen,

joka on ikuisen kallion huipun ympärillä.

Minä sidon itseni tänään lujasti

Jumalan valtaan pidellä ja johdattaa minua,

Hänen silmänsä valvovat, hänen valtansa antaa voimaa,

Hänen korvansa kuulevat rukoukseni,

Hänen viisautensa opettaa minua,

Hänen kätensä johdattaa minua,

Hänen kilpensä on puolustukseni.

Hänen sanansa antaa minulle sanani.

Hänen taivaalliset joukkonsa suojelevat minua.

Kristus luonani, Kristus minussa,

Kristus takanani, Kristus edessäni,

Kristus vierelläni, Kristus voittaen minut,

Kristus lohduttaen ja puhdistaen minut,

Kristus allani, Kristus ylläni,

Kristus hiljaisuudessa, Kristus vaarassa,

Kristus kaikkien minua rakastavien sydämessä,

Kristus ystävien ja tuntemattomien huulilla.

Minä sidon itseni lujasti nimeen,

Kolminaisuuden nimen voimaan.

Minä rukoilen ja rakastan Jumalaa,

joka on Yksi Kolmessa ja Kolme Yhdessä.

Hänestä ovat kaikki luodut,

Ikuisesta Isästä, Hengestä, Sanasta.

Ole korkeasti kiitetty ja ylistetty Herra,

minun pelastukseni.

Pelastus on lähtöisin Kristuksesta, Herrasta!

 

(Suomennos: Arto Penttinen)

Ote Hymyilevästä Apollosta (Eino Leino)

Olin lauantaina lomani kunniaksi häissä, joista jäi iloinen ja lämmin mieli. Hääjuhla oli mielestäni puhdashenkinen ja ilman hillumisia. Näin toivoisin useamminkin olevan. Hääjuhla oli morsiusparin näköinen. Näin ajattelen ilolla ja toivolla. Häissä oli hyvä ohjelma, ja sen kaiken keskellä muun muassa ihmettelimme, kun nuori mies lausui koko Hymyilevän Apollon vieläpä kokonaan ulkomuistista ja kivasti "näytellen". Tässä ote pitkän pitkästä, hienosta runosta:

"Niin pienet, pienet on piirit maan, mut taivas on suuri ja laaja ja taivas on kuultava korkeuttaan ja taivas on tähtinen, taaja. Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan, ja taivas on rauha täytetyn työn. Se estävi aavehet yön."

 

 

Evästä elämään jo etukäteen (5.9.->28.9.)

Minä uskon, auta minua epäuskossani

 

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Tällainen usko ei ole mitään ihmisen omaa ponnistelua, siis ihmisen omaa työtä. Pelastavan uskon synnyttää todellinen eläväksi tekijä, Pyhä Henki, jonka Jumala, yhteinen Isämme, lahjoittaa kastetuille. Pyhien apostolien teoistahan luemme: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2: 38) Tuo kehotus – Kääntykää! – kuuluu jokaiseen päiväämme. Meidän tulee päivittäin kääntyä niin Jumalamme kuin lähimmäisemmekin puoleen. Emme saa unohtaa Elämän Antajaa, emmekä ketään hänen kuvakseen luotua. Keskinäinen yhteys on tärkeä auttaja myös uskolle, sillä uskolla on pakosti myös inhimillinen puoli. Meillä on aarre saviastioissa, kuten sanoo uskon ja elämän peruskirja, pyhä Raamattu. Meidän on turvallista muistaa, että vähäinenkin usko on uskoa. Vähäinenkin usko Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan sisältää kaiken mitä pelastuaksemme tarvitsemme. Mitään uskon mittariahan ei täällä maan päällä ole koskaan ollut kenenkään ihmisen käsissä. Jumala on ainoa oikea ja todellinen sydänten tuntija.

Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Tällainen synkkä todellisuus elää vieläkin. Jopa tämän päivän kirkossa on teologeja, joille Jeesus ei merkitse oikeastaan mitään. Jeesus ei kuollut kenenkään syntien tähden, eikä synnistäkään tarvitsisi puhua. Tällaista olemme lehdistä lukeneet. Tällaisen papin pitäisi palauttaa pappeuskirjansa tuomiokapituliin ja etsiä muita töitä. Sinulle, joka jaksat tekstiäni lukea, tahdon sanoa: Jos olet minut tavannut, ja myöhemmin minut unohdat, et luultavasti ole menettänyt mitään tai ainakaan kovin paljoa. Mutta jos tapaat Jeesuksen, ja myöhemmin hänet unohdat, olet menettänyt kaiken. Mitä kuulisimme tänään, jos menisimme Paavo Ruotsalaisen jalanjälkiä seuraten seppä Högmanin luokse? Kuulisimmeko sepän sanovan meillekin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.

Usko ei anna meille oikeutta rakentaa tikapuita, joilla nousemme päätä pitemmälle muita. Itse koen useinkin, että uskon tehtävänä on pikemmin juntata jalkamme tukevasti maan kamaralle, sillä Kristuksen todistajia kipeästi tarvitaan. Meillä ei ole mahdollisuutta tai tehtävää eristäytyä mihinkään korkeampaan hengelliseen todellisuuteen. Meitä nimittäin tarvitaan täällä. Jeesus sanoo: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16) Meidän tulee loistaa Kristuksen valoa: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12) Kristus itse asiassa on toinen aurinko, ja me olemme kuin pimeä kuu, joka loistaa toisen valoa. Taivaaseen ei mennä kepulikonstein, vaan paljon helpommin ja yksinkertaisemmin: ”Sido, Jeesus, nyt minut itseesi, suo usko ja rakkaus! Ota kaikki voimani käyttöösi, luo matkaan tarkoitus.” (Virsi 510: 3) Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita. Niinpä rukoilen sinua, sisareni ja veljeni Kristuksessa, ole minulle syntiselle armollinen. Teidän kanssanne tahdon kääntyä yhteisen Isämme puoleen ja pyytää: Sinä, joka tielle toit, perille myös viedä voit!

Miehen ja naisen liittoa salaisuus suuri kantaa

Rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiselle ei ole raamatullisia perusteita

 

Jokainen ihminen on olemassa, koska se on Jumalan tahto. Joku ajattelee varmasti, että joku toinen on olemassa vahingon tähden, mutta se on harhainen ajatus. Kaikki taipumukset eivät kuitenkaan ole olemassa Jumalan tahdosta.

Miksi mies ja nainen vihitään avioliittoon kristillisesti? Kirkkojen opetuksen mukaan miehen ja naisen avioliitto on Jumalan asettama instituutio, jonka tarkoitus on suojella ja rikastuttaa elämää. Kirkkojen opetuksessa perinteisessä mielessä rinnastetaan miehen ja naisen avioliitto Kristuksen ja hänen pyhän kirkkonsa suhteeseen. Tätä ajatusta toistaa muun muassa luterilainen virsi: ”Kuin Kristus seurakuntaa kärsii ja rakastaa, niin myöskin mies ja vaimo toisiltaan hoivan saa.” (Virsi 239: 2) Kysymys avioliitosta merkitsee myös kysymystä, mitä on rakkaus. Rakkaus ei ole vain yksi  kaunis hetki, eikä varmasti myöskään itsekästä nautinnon tavoittelua ja kokemista. Rakkaus ei merkitse samaa kuin seksi, mikä voidaan todeta vallan helposti nykymaailman menon keskellä. Tästä voidaan johtaa kyllä mielestäni se, että jokainen ihminen tarvitsee ja ansaitsee siunauksen ja rukouksen. Tätä ei pidä kieltää yhdeltäkään luodulta Jumalan taivaan alla.

Kun maallinen lainsäätäjä päätti parisuhteen rekisteröinnistä, tarkoitus oli varmasti puolustettavissa. Lainsäätäjä halusi edistää oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuuden toteutumista maallisessa elämässä. Tätä ei voi kuitenkaan muuttaa jumalalliseksi asetukseksi. Jumala ei ole mikään ihmisjärkeä noudattava ja siitä riippuvainen automaatti, mistä saa kaiken mitä pyytää. Jumala antaa kyllä sen, mitä ihminen todella tarvitsee.

Alussa Jumala loi miehen ja naisen, ja siunasi heidät. Tässä on se luomistodellisuus, mihin kristillinen avioliitto- ja perhekäsitys nojaa. Kirkon tehtävänä on vahvistaa oikeaa perhe-elämää, sillä jokainen lapsi tarvitsee isän ja äidin. Tätä perusasiaa eivät ihmisen epäonnistumiset muuksi muuta.

Taizé-rukous auttakoon meitä nyt ja aina

Kristus Jeesus, sinä kannoit ristin. Silloin kun sinua herjattiin ja kohdeltiin väärin, sinä et uhkaillut, vaan annoit anteeksi. Yrittäessämme seurata sinua me myös tahdomme tietää, kuinka antaa anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen. (2.9.2008käänsin vapaasti englannin kielestä)

Kesälomalaisen elämää kolean syyskesän keskellä

Hei! Tulipa mieleen katsella kuvia, joita olen ottanut. Silmiini osui mielestäni hieno talvinen kuva. Kuvastaakohan se mennyttä, vaikka nyt tuntuu, että syksy on olemattoman kesän jälkeen vahvasti nousemassa. Menneinä talvina oli kovia pakkasia ja kuulaita sekä huurteisia talvimaisemia. Toivon niitä tulevaisuudessakin olevan.